Leidin suvun tutkimista

Olen sairastanut koko kehon voimattomaksi vetävää flunssaa nyt keskiviikosta asti. Jos vaikka pari päivää pystyisin lepäilemään, niin paranemistodennäköisyydetkin paranisi. 

Kerrankin, kun en viipota tuolla vesisateessa roudaamassa heiniä tai lantaa, kiitos Sadun ja Villen, nörttigeenini aktivoituvat. Kun en jaksa puhua, on aika tutkia ja hutkia. 

Leidin suku kiinnostaa minua kovasti. En puoliveristen suvuista noin ylipäätään oikein mitään ymmärrä. Holstainerin olen aina halunnut, koska ne ovat olleet omaan silmään `täydellisiä´. 

Leidi on syntynyt Puolassa, SK Kierzbunin siittolassa. Hänen nimensä oli silloin Legenda, nyt Legenda III. Leidin isä on Herubinek, jonka väri on ciemnogniada - googlekääntäjän mukaan tumma lahti. En siis tiedä, onko hän ollut tummanrautias vai tummanruunikko. Isän puoli menee Ramiro Z nimiseen holstainersukuiseen hyppyheppaan, jota on käytetty eurooppalaisessa urheiluhevosjalostuksessa paljon. 

Leidin isä on Herubinek, ii. Rubin, jonka emän Waikikin isä on Werther, josta löytyy jopa valokuva. Tätä linjaa löytyy jopa niinkin pitkälle kuin 1800-luvun lopulle. Hyvännäköisiä oreja siellä. 

Leidin isän isän puoli on täynnä holstainereita ja hannovereja. 

Leidin isän emä Heroina n suku isän puolelta sisältää ensin wielkopolskeja, sitten lähes kaikki ovatkin jo täysiverisiä. Tämän sukuhaaran tiedot ulottuvat niinkin pitkälle kuin 1680 -luvulle, jossa ensimmäinen merkintä täysiveriselle oriille Byerley Turk. 

Hevoset ovat hyvin luetteloitu nettiin. Itsehän en tiedä juuriani edes 1800 -luvun puoleen väliin asti. 

Leidin isän emän emä on Hajmanistka. Hän on ollut musta, niin kuin monet muutkin Leidin esi-isät. Rautias on dominoiva väri, mutta varsassa olisi mahdollisuus mustaan kuitenkin... Jos nyt haluaisi varsan tehdä. Tämä haara on pelkkää verta, kaikki isäorit ovat englannin täysiverisiä. Tämäkin isäorien haara ulottuu Darley Arabianiin asti, 1702 -vuoteen asti. 

Tämä jotenkin kuva jotenkin ihastutti rakennekuvien joukossa. Laukkaratsu duunissaan. Yksi Leidin esi-isistä siinä siis. 

Leidin isään, Herubinekiin on siis yhdistetty klassisia, raskaampia keskieurooppalaisia urheiluhevosia ja nopeita ja kestäviä englannintäysiveriä. 

Padin ruudussa Leidin emän Lalkan synnytyskertomus. Pikkuvihossa suomennosharjoittelua ja etualalla Leidin passi. 

Leidin emän Lalkan tiedot olivatkin pienoisen salapoliisityön takana. Passissa Lalkan tiedot on isot, siniset rastit. Se on kuitenkin aika höperöä, sillä erikoishyvällä googletuksella ja kääntämisellä Lalkan isän saa selville, jonka jälkeen tutkimustyö onkin lähinnä puolankielisten sanojen ihmettelemistä. 

Leidin emän isä on Tamborek, joka on syntynyt 1983 Kombinat PGR Zydowon siittolassa. Siellä on vissiin 80-luvulla ollut kova meininki, kun Suomeenkin asti on hevosia päätynyt, jo ennen nykyistä polskiponien rynnäkköä. Tamborekin isän puoli on parin wielkopolskiksi merkatun isäorin jälkeen muuttuu englannin täysiverisiksi. Sieltä löytyy muun muassa Szczecin, josta löytyy kaksikin kuvaa. Tämä linja johtaa lopulta Leidin isän puolelta kaukaa historiasta löytyvään Darley Arabianiin. Eikö ole mielenkiintoista?! 

Leidin emän isän emä on Wulka, 1975 syntynyt (gniada - ruunikko - rautias???) wielkopolska. Wulkan isän isä onkin sitten jo täysiverinen, Viareggio, jonka isähaarasta löytyy mm. Pharos, Polymelus, Tämä linja menee jälkeen monen isäoriin kautta Darley Arabianiin. Haarasta viimeisten isäorien alta löytyy vielä emähaara, joka menee niinkin kauas kuin 1668 -vuoteen ja Rigged Ladyyn

Nyt alan tuntemaan itseni jo hiukan höperöksi... 

Tähän asti siis Leidin isän emän isälinja kuin myös emän isän isälinja on ollut täyttä verta.Tutkinpa hieman mitä emän isän emän emälinja pitää sisällään. 

Sieltä löytyy wielkopolskiksi rekattuja, trakehnereita sekä jotain ihme east prussianeja. Tutkin asiaa...

A - haa. Täällä lisää East prussianista, englanniksi. 

Sitten ihmettelen sitä, miten ihmeessä ei tiedetä mistä emästä Leidin emä Lalka on syntyisin? Harvoin sitä nyt varsaa syntyy ilman, että emästä on tietoa. En tiedä vielä miten tätä lähden selvittämään. Toistaiseksi olen löytänyt vain tietolähteen, jossa Lalkan emästä luki "aatelisen tyyppinen hevonen." Se ei rajaa hakua paljoakaan... Valistuneita vinkkejä otetaan vastaan. Jos saan villisti veikata, ja totta kai saan, sieltä puolelta tulee arabia. 

Nörtteilemisiin! 

Klinikkakäynti - Anivet

Paljon kehuja kerännyt Dirk Fister oli tulossa Anivetiin. Facebook jaksoi koko ajan mainostaa mulle, että "Tsekkaa hevonen ennen kisakautta, ajoissa ongelmiin kiinni." 

Musta oli tuntunut jo epämääräisen hetken, että Rokki ei ollut ihan satanen. Sillä ei ollut mitään näkyvää ontumaa eikä epäpuhtautta. Oikea suupieli oli muuttunut hiukan kovemmaksi ja oikea laukka ei aina noussut heti. 

Kuitenkaan ei mitään suurta. Itse asiassa Rokki kokosi laukkaakin todella hyvin. Tehtiin ehdottomasti meidän hienointa ja hitainta laukkaa joulukuun ekana ja tokana päivänä. 

Jotenkin vain alitajuntaisesti olen kokenut, että nöyryydestään ja positiivisesta työskentelyinnostaan huolimatta hevonen ei ole ollut ihan itsensä. Rokki on heilutellut välillä ärsyyntyneenä päätään ja ollut jotenkin ei niin kuulolla, vaikka se onkin yleensä superkuulolla. Olen ratsastanut Rokkia nyt pitkälti pehmeällä nivelkuolaimella, ilman kannuksia ja ainahan me ilman piiskaa ollaan. Joten häntä ei ole vedetty väkisin nippuun ja pakotettu muotoon. 

No, mentiin sitten klinikalle, kun sinne kerran ajan sain. 

Klo 15.00 meillä oli aika varattuna. Olin niin jännittynyt, että ajoin kaksi kertaa matkalla harhaan. Eikä meiltä ole Anivettiin kuin kolme käännöstä oikealle... 

Klo 15.30 menin Rokin selkään ja näytin Fisterille millainen Rokki on selästä käsin. Tietenkään en ehtinyt vaihtamaan edes ratsastusvaatteita. Olin päivällä tekemässä tallityöt ja tarhojen siivoukset, kengittäjä kävi ja laittoi Rokin ja katsoi Hilman ja siitä lähdin suoraan klinikalle. 

Siellä sitten menin Haltin tuulihousuissa, heh heh. Esitettyäni laukan ympyrällä molempiin suuntiin ja ravin ympyrällä molempiin suuntiin, Fisterin avustaja (nimi ei jäänyt muistiin) taivutti takajalat minun ollessa selässä. Melkoista! Siinä sitten ravailtiin. Rokki reagoi pienesti taivutukseen molemmilla takajaloilla. Kävelin hevosen ja otin kamat pois yltä. 

Sitten odoteltiinkin melkoisen verran. Olikohan klo 17.30 kun päästiin röntgeniin. Rokista kuvattiin kaikki selkää ja takajalkoja myöden. Laskua odotellessa...

Hyvää oli se, että rangasta eikä jaloista löytynyt muuta kuin ta ta taa takajalkojen distaalisissa intertarsalinivelissä, toisessa ahtauma ja toisessa kinnerpattimuutoksia. Muualta ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta, joten siinä mä riipun toiveikkaana.

Sitten odoteltiin taas tunnin verran. Ja noin klo 18.30 ruvettiin PRP hoitoa piikittämään sinne niveliin. PRP on suhteellisen uusi hoitomuoto, jossa Rokin omista verihiutaleista tehdään jonkinlainen nivelen omia kasvutekijöitä lisäävä seerumi. PRP on ilmeisesti nyt trendikäs hoitomuoto, ja sillä on saavutettu myös hyviä hoitotuloksia jo yhden hoitokerran jälkeen. Kortisonipiikitys poistaa niveltulehduksen, mutta ei hoida vaivaan johtanutta syytä. PRP:n tavoitteena on lisätä nivelnesteen ja kehon omien paranemistekijöiden tuotantoa. 

Tarjolla olisi ollut myös "rubber boots" kengät, jotka todellisuudessa olivat jotain kevyttä metalliseosta (ehkä alumiinia) olevat kengät, joissa oli kolme noin kolme senttiä pitkää kumikappaletta, 1 milliä korkeita. Tämän kumin pitäisi sitten toimia iskunvaimentimena, ettei kinner ärtyisi. Joo, ihan kiva ajatus, mutta kun siihen kenkään pitää silti laittaa hokit, ettei hevoset kaadu näillä keleillä. En ottanut niitä. Musta se oli kukkua. 

Kotiutusohjeiksi klo 19.30 saatiin kolme päivää kävelyä, jonka jälkeen käyntiä ja ravia rauhakseltaan. Kahden viikon jälkeen saa ratsastaa käynnissä ja ravissa tavallisesti. Kuuden viikon kohdalla saa liikuttaa normaalisti jo laukassakin, mikäli hevonen tuntuu hyvältä. Jos ei, niin uudelleen yhteys klinikkaan. 

Hyvä aika sairastaa, kun talvisin ei kisoja tarvitse missata. Kovasti mua nyt mietityttää miten saan Rokin pysymään hyvässä kunnossa ja terveenä treenissäkin. Back on Track kinnersuojat ajattelin hankkia, ja siirtää Rokin karsinasta pihattoon, jotta se liikkuisi vähän koko ajan. Kylmäyssuojat treenin jälkeen laitettavaksi hommasin jo. Nyt mietin pitäisikö ruokintaan lisätä jokin nivelvalmiste. En tiedä niistä mitään. 

Olen kyllä aika alakuloinen tästä löydöksestä. Hiukan piristää se, että Fister totesi Rokkia takaapäin katsoessaan: "very good muscles" ja diagnosoituaan ja mun itkiessä röntgensalissa (ihan tyypillistä herkkyyttäni - levittäytykää - ei paniikkia - ei mitään nähtävää :D ) että hänen mielestään tämä on "minor problem". Valmentajani mielestä myöskään mulla ei ole syytä hermoilla. Tosin hermoilen silti, koska olen sellainen huolestuja. No, elämä näyttää. Ja voihan aina tehdä sitten varsoja, HYVÄKINTEREISELLÄ JA PUHTAAKSI kuvatulla orilla. Niin.

Kentän valot / suunnittelusta (heheheh) toteutukseen

Tässäpä tulee postaus kentän valoista. Tekisi mieli kirjoittaa tähän, että älkää tehkö ainakaan näin. Ja kirjoitankin niin. Näihin valoihin liittyi epävarmuutta ja draamaa.

Pohjatyöt tehtiin viime vuonna näihin aikoihin kenttää tehdessä. Päätin, että valot suunnataan kentän oikealta pitkältä sivulta taloamme kohti, jotta ne eivät paista naapuriin. Olen varmasti aivan ylikiltti, koska naapurithan voisivat tavallaan myös käyttää sellaisia ihmeellisiä asioita kuin ikkunaverhot. No joka tapauksessa, tämä suunta sitten valittiin. /Myöhemmin käy ilmi, että se oli ihan hyvä päätös. 

Kentän kantavien kerrosten alle upotettiin kaapelit, jotka tuotiin ylös betonilieriöistä. Niille on varmasti jokin ammattitermi, mutta en tiedä sitä. Olisikohan sadevesikaivo? 

Vuoden verran maakaapelit olivat käyttöönottoa vailla. En muista, kuinka paljon näihin kaapeleihin meni rahaa, kun samalla ostin myös uuden antennijohdon, joka myös mätettiin maahan ja tuotiin sisään taloon. Tosin sitä ei taida olla vielä(kään) kytketty. Ei meillä kyllä katsota televisiota, että sinänsä oli aika turha ostos. Rahaa meni näihin yhteensä ehkä noin 200 euroa. 

Viime kesänä tarhojen pohjia parannettiin, ja hevosten metsätarha kaadettiin paljaaksi. Kaadetuista puista isäni ja kummisetäni valitsivat kaksi mänty- ja yhden kuusitukin. Äitini, puuhakas pikkusupernainen, ja puolisoni kuorivat puista kaarnan petkeleillä (olikohan se...) Itse kannoin samaisena ajankohtana karsittujen puiden oksia salaojasoran päälle. 

Sitten rungot siirrettiin kentän laitaan kuivumaan, jossa ne ehtivät olla noin kolme kuukautta, ennen kuin kyllästin ne Maaliosmasta hankkimallani puunkyllästeellä. Ostin samalla myös maalia huonekaluprojektiini ja muistelisin, että taas hintalapussa oli jokin satasen kaltainen summa. 

Pläästin kyllästeen syksyisessä aurinkotihkussa ja ajattelin, että vituiksihan tämä nyt meni, kun näihin puihin sataa. Ei se mennyt. Tosin tukit olivat sen verran painavat, etten saanut niitä yksin pyöräyteltyä ympäri, joten ne ovat sanotaanko nyt vaikka "vähän taiteellisesti" suditut...

Tämän jälkeen odottelin aikani, että mitäköhän sitten tapahtuisi kaikkien kaivuu- ja nostotöiden kanssa. Kumma juttu, ei tapahtunut mitään. Kävin ostamassa Motonetistä 50Watin led-heittimet, joissa on 4000 lumenia. Meillä on sellaiset myös tallinpäädyssä ja karsinoiden ovien päällä. Ovat valaisseet nyt vuoden verran todella tehokkaasti, ja ovat heti päälle laitettaessa täysin kirkkaat. 

Näitä valoja ja niiden kiinnityksiä varten isäni hitsasi ristin muotoiset metallipidikkeet, jotka ystäväni avustuksella (pelkäsin mokaavani kriittisen vaiheen) kiinnitimme tolppien päihin. Kaverini myös lyhensi toisen mäntytukin. Totesimme myös varatukiksi otetun kuusipuun lahonneen, joten se siitä varatukista. Veljeni, joka on siis sähköasentaja, oli antanut minulle tarkat ohjeet siitä, miten johto pitää napsutella runkoon kiinni nostovaiheessa. 

Kaivurimies tuli, taas jonkinmoisen odottelun ja jahkailun jälkeen, paikalle ja sitten rupesimme ihmettelemään, että mitenköhän nämä hommat laitetaan pystyyn... Olihan se aikamoista. Räpelsin lampun ruuveineen kiinni telineeseen ja hakkasin johtokoukut tolppaan. Hetki siinä vierähti. Kun tolppa oli pystyssä, pitelin kaivosta tulevasta johdosta kiinni, jottei tolppa hankaisi sitä rikki. Molemmat saatiin paikalleen ja tekemäni suuntaukset arveluttivat minua toisen tolpan osalta hieman. Nostimme tien puolesta tolppaa ja käänsimme sitä hieman toista kohti. 

Sitten odottelin taas kytkentää, ja kun piuhat ja rasiat saatiin paikoilleen, räpsäytin valot päälle ja olin tosi tyytyväinen. Kenttä on nyt valaistu oikealta pitkältä sivulta kahdella lampulla ja toiselta pitkältä sivulta yhdellä, niin että kentälle ei jää ollenkaan pimeitä nurkkia. 

Tolpat sahattiin noin 11 metriä pitkiksi. Betonikaivoon tolppaa upposi reilu metri, joten valo on nyt noin 10 metrin korkeudessa. 

Hyvä kouluvalmennus, parhain mieli!

Rokki pukeutuneena kuninkaalliseen siniseen. Ei lähtenyt yhtään lapasesta, ei...



Käyn Sannan valmennuksissa epäsäännöllisen säännöllisesti. Näin kulttuuri- ja opetusalan keikkatyöläisenä, pienen lapsen äitinä ja muusikon puolisona voin varmaan jo käyttää syvää rintaääntä ja sanoa, että välillä on vähän kokoamista noissa aikataulujen palapeleissä. Jokaisella on haasteensa. Meillä mieheni kanssa se, että joka päivä tai jopa joka tunti saattaa tulla lentävä lähtö johonkin keikalle tms. jonkun poissaolijan paikkailuun, mikä tietenkään ei ainakaan helpota päivähoitoaikojen tai valmennuksien sopimista. En valita, elän ihan parasta elämää, jonka olen itse valinnut. Välillä vaan meinaa tukka lähteä päästä, kun vauhtia on niin paljon ja moneen suuntaan.

Kun sinne valmennukseen sitten joskus ihmeen kaupalla ehtiikin, eikä samaan aikaan esimerkiksi se kolme viikkoa tavoiteltu kaivurimies päätä saapua työmaalleen tai kurkkuun ilmesty kaktus, niin onhan se nyt ihan mahtavaa! Joku toinen ihminen kertoo mulle, mitä pitää tehdä ja jos mä teen sen oikein, mulle sanotaan HYVÄ. Onhan valmentautuminen ja oppiminen nyt ihan parasta huumetta. Tehdä yhtäkkiä jotakin sellaista, jota en ennen edes osannut kuvitella tekeväni.

Me tehtiin edellisellä kerralla Rokin kanssa avoja ja sulkuja. Ensin käynnissä niin, että etuosa ja takaosa vain vaihtoivat paikkaa, satulan pysyessä "omalla urallaan": Sitten ravissa niin, että ensin harjoitukseen pitkälle sivulle avossa ja keskellä voltti,josta jäätiin sulkuun. Lopuksi teimme vielä sulkua diagonaalilinjalla ravissa, ja voi että mä ehkä leijuin  oppimiseuforioissa. En tiedä saako muut niin hulluja kiksejä oppimisesta kuin minä, mutta mun mielestä se on ihan tyydyttävimpiä tunteita. Onnistumista! joka muuttuu hetken kuluttua osaamiseksi.

Lopuksi harjoiteltiin laukannostoja kevyestä käyntiavosta. Ja käynnissä tehtiin kävelytakaosanympärikääntymisiä. Oli kyllä hurjan inspiroiva valmennus. Tästäkin on jo kolme viikkoa, mutta kahlaan samoja harjoitteita edelleen läpi.

Leidi ja SE SATULA

Leidi ekaa kertaa hackamoren kanssa.

 Leidin kanssa ollaan tehty syksyn mittaan ihan perusratsastusta. Esteitä olen mennyt ihan liian vähän, niitä voisin vaikka vielä sulalla kelillä yrittää mennä.

Leidin kanssa on ollut tosi vaikea löytää hänelle ja mulle ja vielä Satullekin sopiva satula. Viimeisin Amerigo DJ Pinerolo koulusatula kokonaan ilman polvitukia vaikutti lupaavalta. Ratsastin sillä viikon verran ja olin ihan, että juuhuu, olemme löytäneet voittajan. Joo, ei... 

Parin viikon jälkeen (huom... onneksi se satula oli vuokralla...) huomasin, että satula rupesi nokittamaan sekä Rokilla että Leidillä, jälkimmäisellä tosi pahasti. Yhden kouluvalmennuksen ehdin satulalla menemään, mutta siitäkin ristiselkä tuli kipeäksi. Taas olen menossa osteopaatille, kun selkä meni niin paineeseen siitä satulassa. Kun kaksi hevosta päivässä joka päivä ratsastaa itselleen sopimattomalla satulalla, niin kipeäksihän siinä tulee. 

Sitten mietin, että hmmm... ne prestiget ovat olleet hyvänmallisia sekä Rokille että Leidille. Niissä on iso selkärangankanava, jonka valmentajani Sanna ehkä hyväksyy. Prestigen koulusatuloissa sitten taas on mulle aivan liian isot toppaukset sekä siivet, joten etsin ja löysin - YLEISPENKIN. Niinpä. Eikö ole kamalaa, että wannabekouluratsastaja ratsastaa yleissatulalla? 

Sain sen marraskuun lopussa käsiini, ja olen mennyt sillä nyt viikon verran. Se on kova istua, mutta ei ohjaa mua mitenkään. Se on siis täydellinen! Se sopii hevosillekin, tosin laitoin karvan alle, koska Leidillä on lapakuopat. Rokin kanssa mun pitääkin ottaa vähän fylliä pois, menin hiukan satulan taakse jo näillä Leidille sopivilla säädöillä. Satula ei maksanut paljoa, kolme Amerigon vuokraa kattaa jo tämän yleispenkin. Joskus näinkin päin... Toivottavasti en nyt pian taas joudu vaihtamaan sitä.

Olen ratsastanut Leidiä nyt hackamorella ja paineellisella kuolaimettomalla. Pitää kyllä sanoa, että on se herkkä tamma. Tykkään siitä niin paljon, mutta ei se ihan simppelein hevonen maan päällä ole. Leidissä on paljon verta, ja hänellä on tuo reaktionopeus vähän eri luokkaa kuin Rokilla. Kuitenkin hän on niin kiltti, ettei tee mitään ikävää tahallaan. Sellainen höpsö mammamussukka :D

Syksyn kuulumiset ja viikko-ohjelma

Kirjoittelen pitkästä aikaa. Syksy on ollut superhektinen, enkä oikeastaan ole ehtinyt rauhoittumaan sen vertaa, että olisin istunut alas ja kirjannut hevosjuttuja. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua.

Kasvattajakisan jälkeen olen treenannut Rokin kanssa hannamaisen epäsäännöllistä kurinalaisuutta hyödyntäen. Mulla johtoajatuksena on se, että hevosella pitää olla kivaa ja sen pitää saada hyvää mieltä ja onnistumista joka treenistä, sekä se että mulla on kivaa, mikä ei näin sadesäiden syksyllä olekaan mikään pikkutavoite.

Rokin pääkuva, monen vuoden piirustustauon jälkeen.

Meidän viikot koostuvat seuraavanlaisista heppailukerroista. Kerran viikossa teen yleensä kankitreenin, jossa kokoan vähän vaativammin ylös etuosaa ja otan takaosaa alle. Pidän paljon taukoa, ja annan hevosen venyttää myös pitkäksi kangen kanssa. 

Maastossa käydään ainakin pari kertaa viikossa. Usein menen Rokilla ja otan joko Hilman tai Leidin käsihevoseksi. Joskus menen myös Leidillä ja otan Rokin käteen. Ajan myös Saken kanssa treeniä niin, että Rokki juoksee vierellä. Käsihevosella käytän paineriimua, suuhun en halua mitään laittaa. Hyvin on toiminut tähän asti. Viimeksi maastossa Rokki ja Leidi tuijottivat maahan kaatunutta (uusi asia tutussa paikassa) ja ottivat siitä pikkulähdöt. Ihme kyllä Leidi pysyi kädessä silti, vaikka siinä pyörittiin. Metsä oli myös täynnä valkohäntäkauriita, mutta niistä hevoset eivät pahemmin enää välitä. 

Yleensä tehdään viikossa myös jokin kaveletti- tai puomitreeni, joskus kun sattuu olemaan aikaa, käydään myös Kirsin luona esteharjoituksissa. Rokki on kuitenkin siinä estehommassa hyvin lahjaton, näin suoraan sanoakseni. Yli se menee kaikesta, eikä ota tikkuja, mutta Rokille täytyy tehdä kaikki valmiiksi. Varmaan kaikille täytyy, mutta ne kaikki muut ei välttämättä ole joka esteen jälkeen ristilaukassa... Varsinkin sarjalla se on megahirveetä. En ole mikään esteintoilija, lähinnä se on sellaista kuolemanpelon käsittelyä. 

Meidän maastoretket koostuu aika pitkälti metsässä rämpimisestä, kiipeilystä, hiekkatielaukoista ja kävelystä. 

Yleensä kerran viikossa liinatan Rokin ja tehdään myös maastakäsittelyä. Yleensä avoa tai pohkeenväistöä, tällaisia perushelppoa harjoituksia, joissa hevonen joutuu käyttämään päätään. Rokki väsyy tosi nopeasti uusista jutuista. Silloin mä koitan malttaa ja lopettaa, vaikka yleensä se on just se kohta, kun mä innostun, että jee, nyt se osasi sen. 

Tietenkin tavoitteena on myös käydä meidän valmentajan luona treenissä, mutta aina ei aikataulu tai vointi anna myöden. 

Esimerkkiviikko-ohjelma meidän elämästä:

Ma: maastolenkki käsihevosen kera

TI: kouluratsastusta, läpiratsastus nivelellä.

Ke: hömpsöttelyä ilman satulaa, kentällä

To: vapaa

PE: kankitreeni, uusien asioiden opettelua

La: liinatus ja maastatyöskentelyä, ehkä nopeasti selkään ja edellisen päivän asiat nopeasti läpi

Su: reipas maastolenkki 

Ja lisää satuloita

Nyt olen testannut 52 satulaa. Voi jee. Ne mitkä sopii hevoselle, ei todellakaan sovi mulle. Sain sovitukseen neljän tonnin Amerigon, joka oli suht jees, mutta sitten kokeilin 150 euron winteciä, jossa istuin paljon paremmin. Näköjään tykkään zero tuesta ja zero pehmusteista. Rokki tykkäsi Amerigosta, Leidille se ei sopinut. 

Prestige Doge, Amerigo DJ Pinerolo

Satulan testaus jatkuu.

Maanantai-iltana vietimme Rokin kanssa taas "laatuaikaa" kokeilemalla kolme eri koulupenkkiä.

Ensimmäisenä käytetty Prestige Doge, joka sopi hevoselle, mulle ei ollenkaan. Ei jatkoon.

Toisena mulla oli jokin Amerigo, en muista mallia, ei ollut hyvä.

Kolmantena testasin Amerigon Dj Pinerolon, jossa oli superihana flatseat. Mutta mutta mutta. Polvituki tuli taas aivan liian aikaisin vastaan, eli oikeassa asennossa istuin polvi polvituen päällä ja yli satulasta noin viisi senttiä. Rokki liikkui satulan kanssa tosi hienosti, kunnolla takajalat alla. Mutta eihän näistä nyt mikään ollut "keeper". Turhauttaa.

Siirryn nyt kokeilemaan yleissatuloita, kun ei noista koulupenkeistä löydy mulle tarpeeksi kulmausta.

Satuloista ja epätoivosta ja niistä yhdessä

Keväällähän Satu -maisen ystäväni kanssa sovitimme Leidille yli 30 koulusatulaa.

Aloitimme tonnin penkeillä, ja eihän se budjetti minnekään riittänyt. Sovittelusta ja hiusten repimisestä saatiin kuitenkin tietoa hevosen selästä ja Leidin kommunikoimisesta. Hän kyllä nimittäin heti "ilmoitti", että sopiiko satula vai ei.

Mikäli satula oli huono takaa, hän heitti pyllyä puolelta toiselle. Mikäli satula valui lavoille, hän töpötti. Vihdoin löydettiin kaksinkertaisella budjetilla Prestige Top Dressage -satula, satula.comin valikoimista.
Hienoa! Hevonen oli tyytyväinen ja ratsastajakin oli tyytyväinen.

Vielä tyytyväisempi olin, kun valmentajani hyväksyi uuden top dressagen myös Rokin selässä. Okei, hienoa. Sama satula menee molemmille hevosille, jipii!

Olen nyt koko kesän tuupannut koulua ja oikeasti päässyt jopa Sannan tunneille valmentautumaan. Tämä tarkoittaa aika montaa harjoitusravituntia per viikko.

Heinäkuussa alkoi oma selkä oireilemaan. Pitkät selkälihakset kipeytyivät ja ristiselkää särki. Mitään erityisiä selkäongelmia mulla ei moneen vuoteen ole ollut. Ihmettelin, että mikä nyt on. Vatsa- ja selkälihasten luulisi olevan hyvässä kunnossa, kun tämä omakotitalo ja hevoset 24/7 työleiri on mun vastuulla.

Aloin uimaan, venyttelin ja olen käynyt kaksi kertaa osteopaatilla naksauttamassa selkääni. Rupesin miettimään, että mikä on muuttunut. Ei mikään muu kuin satula. Aiempi koulusatula Kieffer Lech Profi, (joka on btw myytävänä) oli mulle tosi hyvä istua, ei tukenut liikaa, eikä tehnyt muuta kuin isosaumaisten pikkareiden kanssa vekin takapuoleen. Valmentaja vaan laittoi sen vaihtoon, kun se ei anna Rokin liikkeelle tarpeeksi tilaa. Joka tapauksessa siinä oli ihana istua.

Aluksi mua vaivasi Prestige Top Dressagen isohkot polvituet. Tuntui, etten löytänyt jalalle hyvää paikkaa, ja jouduin työntämään sitä suoraksi. Näin jälkikäteen mun olisi pitänyt jo tajuta, että meikäläisen ristiselkä ja lonkka tarvitsee isomman kulmaukseen ollakseen itselleen oikeassa asennossa.

Eli nyt huomaan, että Top Dressage työntää mua sellaiseen asentoon, joka ei sovi mun lantiolle. Ristiselkä kääntyy liikaa taakse, kun jalka oikenee toppauksien takia liian suoraksi. Paine kasaantuu ristiselän alaniveliin, jotka joutuvat harjoitusravissa aikamoiseen rääkkiin. Samalla pitkät selkälihakset joutuvat tekemään vielä ekstraduunia, kun lantio ei ole optimaalisessa asennossa, vaan hiukan ylitaipuneena.

Suoraan sanottuna kyllä ottaa päähän, että hevosille sopiva satula ei sovikaan meikäläiselle. Homma alkaa alusta, sillä erotuksella että nyt tiedän millaista hevoset tarvitsevat ja millaista itse tarvitsen. Vielä pitäisi löytää "se oikea".

Rakastan mun Stubbenin Edelweiss -estepenkkiä. Se on vähän kuin halolla istuisi eli siinä istutaan lihaksilla. Se on flat seat, eli ei oikeastaan mitään tukea missään. Joka tapauksessa sillä on pirun kiva ratsastaa, koska se ei jää mistään kohtaa muhun kiinni, eikä ohjaa erityisemmin. Välillä jalka menee liian eteen, mutta sen voi omilla vatsalihaksilla korjata oikeaan kohtaan. Tällaisen penkin haluaisin myös kouluratsastukseen sillä erotuksella, että satulan paneelien pitäisi olla kaarevat ja takaa ylöspäin leikatut. Iso selkärangan tila on must have ja edestä haluan trapeziuslihaksen pääsevän vapaana liikkumaan, eli etupaneelien oltava selkeästi sään alapuolella. Tässä kohtaa rupeaa hiukan epätoivo nostamaan päätään...

Leidillä on lyhyt ja takakorkea selkä ja pystyt, isot lavat. Vaikea löytää sopivaa satulaa jo noin muutenkin. Mä tarvitsen satulan, jossa on ainakin 17,5 tuuman istuin ja tilaa sillen lonkan kulmalle.
Rokilla on pitkä ja hiukan takakorkea, suht suora selkä, johon on melko helppo löytää sopiva satula. Tosin Rokki ei niin selkeästi ilmaise, koska satula sopii tai ei sovi. Leidin kanssa satulan sopivuus on helppo nähdä heti liikkeessä.

Pieniä ajatuksia on siitä, mitkä voisivat olla sopivia satuloita. Esim. flat seat Butet koulupenkki (jees, alan taas lotota) ja kenties myös jokin Amerigon satula flattarina.

Tämmöistä pientä ajatusoksennusta tällä kertaa. Tiedossa monta mukavaa ratsastustuokiota ilman satulaa :D

Sänkkärihommia

Hilma-varsa emänsä kanssa sänkipeltoa ihmettelemässä. 

Vauvavarsa pomppaa ensimmäistä kertaa

https://instagram.com/p/7aHBZygtkb/

Meikäläisen Instasta video, jossa Hilma opiskelee pomppuja. 

Hilma ja Hilman laidunkaveri Venla sekä Ville.

Kuva viikonlopusta

Sain kaveriltani ihanan kuvan meistä. 

(C) Sonja Lahdenranta.

Kuvassahan Rokki on ollut pitkään lihotuskuurilla 😂

Kasvattajakisa jatkuu! Sunnuntai!

Lauantain tavoite oli ettei oltaisi viimeisiä täyttyi. Jonkun mielestä ihan säälittävä tavoite, mutta hei, jotta joku on tuloslistan alkupäässä, tarvii toisen olla loppupäässä :D

Oltiin neljänneksi viimeisiä, jonka mukaan määräytyi sunnuntain lähtöaika. Sunnuntaina lähdettiin radalle siis noin klo 8.20. Tämä tarkoitti sitä, että mulla oli herätyskello soittamassa klo 04.45. Siitä lähdin laittamaan hevoselle lettejä. Olin jonnekin ihmeeseen tunkenut mun letityslenkit, joten väänsit pitkät letit omilla ponnareille. Ei muuten ollut hyvä ratkaisu, koska harja levisi radalla.

Klo 06.07 lähdin omasta pihasta hevonen kopissa ja poimin Satu - ihanaisen ystäväni ja groomini - matkaan. Klo 07.15 taidettiin olla Ypäjällä parkissa ja ihmeteltiin missä kaikki muut on. Hevonen ja ratsastaja kuntoon (oli muuten sikakylmä) ja reippaasti verkkaan. Yksi ratsukko oli jäänyt kisasta pois, mutta aika saatiin silti käyttää verkkaan. Yritin kavereiden ohjeiden mukaisesti ratsastaa laukan nyt hiukan tiiviimmin.

Hiukan harmitti, kun ei ollut katsojia sumuisella Ypäjällä klo 8.20, mutta aika alkupuolella rataa sain hyvän fiiliksen päälle ja taas hymyilytti! Mun elämäni ensimmäisen helpon A -tason rata mun itse kouluttamalla hevosella meidän seitsemänsissä kouluratsastuskilpailuissa! No jee ja aijaa, oliko hyvä fiilis!?!? Pohkeenväistöt oli ihan kuraa, Rokki jännittyy niissä vielä liikaa ja se tie oli aika ahdas. Vasemmalle se oli parempi. Ratsastin keskiravit tosi varovaisesti, niistä ei tietenkään tullut hyvät pisteet, mutta ei myöskään rikottu laukalle. Käynti oli sunnuntaina parempi kuin lauantaina, ja eikä tahtirikkoja tullut. Laukkaohjelmasta saatiin kutosta, vaikka molemmat vastalaukkakolmikaariset urat tein aika löperösti. Siis tiet. Laukka itsessään oli aika kivaa. Meidän ensimmäinen A-rata ikinä, siis molemmille ja pisteet 57,292!!!

Tavoite oli hyväksytty ja unelma 52%. Tää meni niinku ihan ohi siitä. Radan jälkeen kävin aukaisemassa mun ja hevosen paikat laukkailemalla. Se oli ihanaa! Olin niin onnellinen! Tuomarit olivat sunnuntaina yksimielisempiä kuin lauantaina, vain pisteen eroja. Lauantaina oli puolentoistakin pisteen eroja liikkeissä. Sunnuntain lapussa pisteet 4,5-6,5 välissä. Molempia ääripäitä vain kerran taulussa.

Täällä meidän rata http://youtu.be/lCnEFHxBlAI

Sunnuntaina ei oltu viimeisiä, eikä edes toiseksi viimeisiä, mikä on siis pieni ihme. Seitsemän jäi jopa meidän taakse, mikä tuntuu ihan absurdilta. Joka tapauksessa, olen iloinen, että lähdettiin Rokin kanssa kisailemaan. Mitään ihmeellistä ei tosiaan odotettu, joten siihen nähden tuli paljon enemmän "saavutettua" kuin etukäteen ajattelin. Tässä voisi varovaisesti alkaa ajattelemaan elämää ja tavoitteita eteenpäin tietenkin sillä oletuksella, että hevonen ja ratsastaja pysyy terveinä. (Se osteopaatti teki muuten mun selälle todella hyvää!)

Suosittelen kyllä kaikille Suomenhevosten kuninkaallisia tapahtumana! Se on ihana ja lämminhenkinen, ja ainakin itse nautin kovasti upeiden hevosten katselemisesta!

Superjännittävä kasvattajakisaviikonloppu Ypäjällä!!! Lauantai!

Pitkä blogihiljaisuus päättyy nyt, kun vihdoin meidän tietokone toimii.

Menneenä viikonloppuna olimme Rokin kanssa Ypäjällä osallistumassa kuusivuotiaiden kasvattajakilpailuun. Rokki sai osallistua siihen nyt seitsemän vuotiaana, koska hänhän varsoi viime kesänä.

Kuva on sunnuntaiaamun upeasta usvasta. Satu kuvasi, onneksi jäi talteen edes muutama kuva. Tässä taidetaan irroittaa hevosta oikeasta sisäohjasta laukannostoon :)

Perjantaina kävimme Sadun kanssa paikan päällä fiilistelemässä tunnelmaa. Sorruin tietenkin Expo-alueella ostamaan ihanan valkoisen Schockemöhlen kisahuovan. "Koska se oli must have." Joopa joo. Ihan kuin sitä rahaa en olisi muutenkin laittanut haisemaan viime aikoina hevosiin. (Tiukka linja edessä. Jos söisin puuroa, se olisi puurolinja nyt.)

Eniwei, sitten oli se valkoinen huopa plakkarissa. Turun keskustassa sijaitsevasta Blingikaupasta olin käynyt ostamassa blingejä, jotka epoksiliimalla laitoin kiinni kannusremmeihin, kypärään ja hevosen otsapantaan. Tarkoitus oli saada jotenkin yhteneväiset blingit. Mietin, että olisin blingannut takkinikin, mutta sitten käsityövastaisuus voitti ja jätin sen tekemättä.

Perjantaina katsoimme kasvattajakilpailun esteosuuden. Helan Lumotar eli tutummin Lumo, jota Rainion Heli ratsasti, teki hienon ja tasaisen radan hyvällä ajalla. Tästä tutun hevosen hyvästä suorituksesta jäi kiva fiilis ja sormet ristissä toivotin heille onnea seuraavaan päivään. Siinä on ratsastajalla hermossa pitelemistä, kun lähtee ykkössijalta toiselle kierrokselle. Heidät palkittiinkin sitten kasvattajakisan parhaana tammana ja taisivatpa tulla vielä koko estepuolen neljänsiksi. Ei huono! Onnittelut tätäkin kautta ratsastajalle ja kasvattaja-omistajalle!

Lauantaina olikin sitten meidän vuoro esitellä osaamistamme. Paljoakaan emme ole ehtineet kisaamaan. Nämä olivat nyt sitten tämän kauden neljännet kisat. Kyllä... Ja koko hevosen uralla kuudennen koulukisat. Neloskausi meni mun raskaudessa, vitosvuosi Rokin sairastaessa ristiniveltä ja kutoskausi tiineydessä ja varsomisessa. Onneksi tämä kausi ollaan voitu jo ihan tammikuussa alkaen kasvattaa kuntoa ja toukokuusta päästy treenaamaan ja kesäkuussa valmennukseen. Eli ihan tosi ohuella pohjalla on meidän koulutreenaaminen ollut. Tänä vuonna se on kuitenkin ensimmäistä kertaa ollut kivaa, kun hevonen on ollut sen verran iällä, ettei sitä ole tarvinnut koko ajan varoa. Rokki on ollut terve ja hyväntuulinen, ja mennyt kivasti eteenpäin.


Lauantaina otimme reilusti aikaa verryttelyyn ja hevosen kuntoonlaittoon. Se olikin hyvä, koska jotenkin muhun helposti jää kiire, ja se tulee sitten radallekin. Oli ihana tälläytyä parhaimpiin ja hommaamaani blastrongiin laitoin isotädiltä perityn onnenneliapilarintaneulan. Tuomaan hyvää onnea tietty, koska taidolla me ei todellakaan pelkästään pärjättäisi.Tarkoituksena oli hakea tulos kolmen tuomarin kisasta, ja katsoa miten mulla hermot kestää tuollaista tilannetta ja mitä me yhdessä Rokin kanssa siitä irti saadaan.

Verryttelyssä hevonen tuntui tosi hyvältä. Reippaalta, muttei ylienergiseltä ja kuuliaiselta olematta löysä. Ilma oli hurjan painostava ja hiosti kiitettävästi. Radalla Rokki suoritti kivasti rentoa ravia, mutta laukassa ratsastin sitä hieman liian löysästi. Ensimmäisen keskiravin se  rikkoi laukalle, ja toista en sitten tohtinutkaan ratsastaa niin reippaasti. Saatiin kaikkia numeroita 4,5-7 ja lopputuloksena 57,536%

Tuossa rata http://youtu.be/jUbYFbYjXDk

Tulos on ihan suhteessa tämän kauden kolmeen kisaan, tai ehkä jopa hiukan parempi. He B FEI:n kenttäkilpailuohjelma 93 on jokseenkin vaativampi kuin k.n tai he B:3, sillä radassa on vastalaukkaa ja nopeita tehtävien vaihtoja. Joka tapauksessa olin ihan pirun tyytyväinen, sillä musta oli ihana esiintyä Rokin kanssa! Hymyilin radan läpi ja ekan kaarteen jälkeen multa meinasi päästä onnenitku. Olin jo jossain kohtaa niin varma, etten pääse Rokin kanssa ikinä kisakentille, kun tamma jatkuvasti oireili jotenkin mystisesti, eikä sen kroppa tuntunut taipuvan oikeaan laukkaan. Nyt me kuitenkin päästiin ihan kisoihin asti! Tamma oli tosi tyytyväinen, ei heilutellut häntää, ei purrut kuolaimeen. No, en mä sitten itkenyt, vaan ihan kiltisti ratsastelin radan loppuun asti. Kaverit kiittelivät mun istuntaa, ja kai mä siellä sitten hyvin istun. Jos saisi vielä muutkin osa-alueet kuntoon, ni sepä olisi kiva :)

Tämä kuva on lauantailta, jolloin jännityspilvet roikkuivat "ehkä ukkostaa, ehkä ei" -tyyppisesti yllämme. Kuvasi Ella.

Laitoin hevosen koppiin ja suunnistin kotiin, jossa päästin tamman kavereineen vihreälle. Siellä he sitten kimpassa söivät omenoita puusta ja nauttivat vapaudesta. 

Rata 15.8.

http://youtu.be/XCAyT85zRfc pikkupompotusta!

Kotitreeniä

Puolitoista viikkoa kasvattajakisaan ja meikäläisellä on selkä aivan romuna.

Koko kesän vihoitelleet pitkät selkälihakset eivät oikein innostuneet niistä halkohommista ja ovat siitä asti olleet enemmän tai vähemmän kipeinä. Olen syönyt tasaisen epätasaisesti kuureina buranaa ja koittanut (huom...) venytellä. Sain fysioterapeuttina toimivalta anopiltani hyvät ohjeet, joiden avulla reisien selälle menevät jumit ovat helpottaneet.  

Eilen ratsastin ystäväni mukaan "jääpuikko perseessä" eli homma näytti kivuliaalta ja kaikkea muuta kuin rennolta. Sellaista se on, kun koko ajan kirraa lihaksissa. 

Kaveri sitten hiukan mälväsi selkääni ja käskytti minut uimaan. Se tekikin tosi hyvää ja sain saunassa paikkojakin hyvin auki. Vedin taas särkylääkettä naamariin ja mies lätki Mobilatia selkään ja yritti hieroa. Häntä ei ehkä noin lähtökohtaisesti ole kovin hyvillä hierojan lahjoilla siunattu, mutta ainakin se oli tyhjää parempi. 

Treenikerrasta. Maanantaina meillä oli valmennus, jonka sain kaverin ansiosta videolle. Videolta huomasin, ettei Rokki lisännyt lainkaan ravissa. Laukassa sentään oli jotain yritystä. Selkään sitten taas tunnen kuinka takaosa käynnistyy, mutta etujalat vaan eivät ehdi tarpeeksi nopeasti alta pois.

Tätä katsotaan Sannan kanssa perjantain valkussa. 

Tässä vähän videota meidän kivuliaasta treenikerrasta. Rokki kuitenkin yrittää ja yrittää. Harjoiteltiin myös kymmenen metrin laukkavolttia. Kyllä se ura vaan tuntuu pieneltä meille vielä, vaikka taipuukin sille. Vastalaukat menevät ongelmitta. 

Varasin itselleni nyt osteopaatin. Jos hän saisi vaikka naksautettua selkän oikeaan asentoon. 

Esteiden maalausta

Isä on tehnyt mulle tolpat ja kavaletit. Satun ja kolmen lapsen kanssa saatiin maali pintaan. Se loppui hiukan kesken, mutta suurin osa saatiin valmiiksi.

Seurakisat 15.8.

Rokki meni kauniisti ja rata oli parasta meitä so far. Prosentit kuitenkin vain 55,5% Oli todella tiukka arvostelu. En ole edes aluekisoissa saanut noin matalia alapisteitä. No ei se mitään! Pääasia että tiedän itse sen menneen meille hyvin.

Tässä vielä linkki ratavideoon. 

Varsani mun

Sakke voimistelutelineenä

Kuntoilua

Tänään kävimme yhdessä Rokin ja Leidin ja leidin vuokraajan kanssa maastoilemassa. Kiipesimme mäkiä ja rämmimme pitkin peurojen polkuja. Kivaa ja hyvää treeniä! Kilometrejä tuli 20,3. Kovin nopeus oli 52.5km/h. Aikaa meni noin 1h35minsaa. Kuvassa meidän soran levittäjät. Poni on keksinyt miten hän on yhtä suuri kuin hevoset.

Maailman upein maasto Vaskiolla

Käytiin Rokin kanssa perjantaina Vaskiolla Jonnan luona. Rokki odotti nätisti trailerissa, kun ohjasajettiin Hilma ja Venla. Sitten ajettiin Jonnan luo ja laitettiin hevoset ratsastuskuntoon. Oli upeita maastoja! Hiekkateitä, metsäpolkuja, hiekkakuoppa vettä puolillaan - ja siellä sai laukata! Rokilla on huono kunto. Nyt me aletaan kunnonkohotustreeni. 

Lauantaiaamulla kävin kotona kiipeily- ja laukkalenkin. Oli poni aika hikinen! 

Pestiin ja Rokki sai syödä ruohoa. 

Hammashoitoa

Tänään meillä kävi Equident ja Heal -nimisestä yrityksestä Maarit Mäkipää tekemässä hammashoidon hepoille.

Rokin ensimmäiset poskihampaat olivat hiukan koholla. Leidille tehtiin myös hammastarkastus ja raspattiin hampaat parempaan muotoon. 

Rokissa ainakin olen huomannut selkeän muutoksen parempaan :) 

Rokki ja iltatreeni kotona

Harjoiteltiin kaikenlaista. Muun muassa niitä vaikeita vastalaukkoja, jotka eivät enää olekaan niin vaikeita...

https://youtu.be/-JiJkEsTBS0

Tuossa meidän laukkakolmikaarinen. Oikea takajalka on vahvistunut ja päästään tekemään laukassakin tehtäviä. Tein jopa varovaisesti hiukan laukkasulkua...

Rokki ja molempiin suuntiin onnistunut vastalaukkakahdeksikko!!!

En voisi olla tyytyväisempi.
Eilisen maastoilun ja yötä ulkonaolon jäljiltä Rokki oli hiukan tahmea alkuun ja jäykkä oikealta takaa. Venytimme ja vanutimme ylitaivutuksia käynnissä alkuun ja teimme sitten loivia ja pitkiä väistöjä käynnissä ja ravissa.

Tässä me yritetään tehdä tahdikasta ravia. Mä yritän samalla saada Rokin pois kädeltä.

Tässä mä en tiedä mitä mä yritän mun niskallani tehdä. Niskaratsastaja?

Tein perusravityöskentelyä, eli tahdikasta ravia ja temponvaihteluita sen sisällä. Hitaasta ravista nosto laukkaan ja siitä jalkaa vasten rauhassa alas. Teimme myös muutamaan otteeseen molempiin suuntiin etuosakäännökset, jotka sujuivat nyt helpommin kuin Sannan tunnilla.

Hieno poni.

Sulkutaivutus käynnissä ja ravissa meni ehkä inan rennompana kuin aiemmin ja jatkoin ravisulkuvoltilta laukassa. Tein "emilefaurie" tehtävän eli myötälaukassa lyhyeen päätyyn, josta isossa täyskaarrossa takaisinpäin ja lyhyt sivu vastalaukkaa. Pitkä sivu vielä vastalaukassa ja vastalaukassa täyskaarto ja näin laukkaa vaihtuu taas myötälaukaksi. Rokki teki heti ensi yrittämällä ne molempiin suuntiin ilman hapuilua tai ihmettelyä! Olen niin superhappy!

Huomioikaa Saken livahtaminen heinäastialle, kun kuningatar on poissa tarhasta.

Maastoilu Leidin ja Rokin kanss

Ihana maasto! Leidin vuokraaja on ihanan erähenkinen, hänen kanssaan päästiin menemään kunnon PUSKAmaasto!

Harvat ihmiset suostuu mun kanssa rämpimään pystymetsässä peurojen polkuja pitkin tai sitten kiipeilemään mäkiä tuolla tiheässä koivikossa. Molemmat tammahevoset kävelivät intoa puhkuen ja 

Sannan valmennus osa 2

Olen ihan intona näistä valkuista. On ihanaa kun joku sanoo mitä pitää ja miten tehdä.

Jostain syystä Iphone 5 ei tykkää ottaa aurinkoisella hyviä kuvia. Ne menevät ihan söhryyn.

Eniwei. Aloitettiin taas taivuttelemalla ja tehtiin muutamat pitkät loivat väistöt käynnissä ja ravissa keskihalkaisijalta pitkää sivua kohti - molempiin suuntiin tietty. Rokki tuntui tosi hyvältä.

Tunnilla tehtiin varmaan muutakin, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleen. Ravia pyrittiin tahdittamaan hitaaksi ja symmetriseksi. Harjoiteltiin myös voltintekoa niin, että Rokin etujalat ja takajalat kulkisivat samaa uraa, ja ulkojalka kääntyisi selkeästi sisäjalan ympäri.

Ravissa pyörittiin isolla pääty-ympyrällä, ja istuttiin vatsalihaksilla ravia alas niin, että ajatus oli lähes käyntiin. Siitä sitten ratsastettiin ravia isommaksi ja sama homma uudestaan. Rokilta löytyi tosi kiva ja kädelle kevyt ravi. Vaikka vielä kaksi päivää sitten kuvittelin, että mun about täytyy laittaa se koukkuun... Oon niin hysteerinen. Loppujen lopuksi koko vaivaantumisen takana taitaa olla kombo= Isot sateet - märkä savitarha - ei liikuta niin paljon vapaana - uusien paikkojen jännitys.

Rokin punainen valmennuskostyymi

Joka tapauksessa raviharjoituksen lähes käyntiravista nostettiin sitten laukka. Sekin oli kivaa ja opettavaista. Näiden harjoitusten jälkeen harjoiteltiin etuosanympärikääntymistä. Vasempaan suuntaan Rokki ei millään muka tajunnut hommaa, oikealle taas se oli kovinkin helppoa. Hän teki sen hienosti. 

Lopputunnista tehtiin sulkua käynnissä ensin ympyrällä ja sitten pitkällä sivulla. Sama homma ravissa. Rokki yllättävän hyvin antoi itsensä taipua pohkeen ympärille. Olen yllättynyt. Jäi superhyvä fiilis :)

Kisat - ei ku se onkin ep

Käytiin kääntymässä kisapaikalla tähkäpäällä. Rokki vertyi kivasti oikeaan ja vasempaan käynnissä ja ravissa, mutta oikeaa laukkaa ei tahtonut nostaa eikä sen puoleen taipua. Siirtymät meni rullalle, eikä käyntikään enää tuntunut hyvältä. Asvaltilla oli aivan epäsymmetrinen. En nähnyt asiaankuuluvaksi startata, joten lähdettiin kotiin. Tulevalla viikolla aion kuitenkin vaivata Rokkia, jotta perjantain klinikalla näkyy vaiva selkeästi. Hevosen omistajan elämää 😔 piristykseksi kuva meidän ihanasta lastenponista:

Kopitusharjoittelua

Leidin kopittaminen vaatii kaksi ihmistä, joka mun yhden naisen tallissa on aika hankalaa. Leidi jännittää hiukan traileriin menoa, mutta on aina lopulta tullut kyytiin. Leidin saa kyllä koppiin väkisin, mutta pohdittuani omaa asennettani, en halua hevosta väkisin koppiin survoa. Lopputulos on kuitenkin se että kyljet hiessä ja pieni paniikki päässä se siellä kulkee. Nyt ollaan harjoiteltu ihan vaan koppiin menoa vapaana ja pitkässä liinassa. Kopissa odottaa mössö. Hän tekee sen nyt jo hienosti. Seuraava askel olisi opetella olemaan kopissa, rauhallisena. Laitoin nyt tuoretta ruohoa verkkoon ja odottelen, joko hevonen uskaltaisi tänne ja jäädä syömään.

Leidi on kehittynyt tosi paljon. Nyt yhdistää kopin ruokaan ja haluaa mennä sinne.

Päivitys// Lokakuussa treenasimme operantin kouluttajan Eiran kanssa kopitusta, ja voi että miten fiksu tamma oli!!! Hän matkusti tosi hienosti klinikalle, ja sieltä pois. Myös tammikuussa kun vein tamman kaverini talliin kengittäjälle, Leidi meni tosi kiltisti koppiin, tuli ulos ihan rauhassa ja sama homma kotiinpäin tullessa. Kyllä se vaan kannattaa ottaa oppia vastaan :)

Pikkuhyppelyitä kotona

Tein tänään Rokin kanssa pikkuhyppelyitä kotona. Tarkoituksena oli ratsastaa miniesteillä kaarteita ja laukanvaihtoja esteen päällä. Ne ovat olleet Rokin haasteina. Oikeastaan suurin huomio itselleni oli se, että oikea suunta on tosi jäykkä monen päivän taivuttelusta huolimatta. Oikea takajalka on myös liian hidas. Heräsi ajatus, että siellä ehkä saattaa olla jokin tulehdus tai jotain, mikä pitää tsekata. JOten huomenna soitto klinikalle ja poni tutkimuksiin. Kasvattajakisa lähestyy, ja me oireillaan. Näinhän tämä meillä on mennyt tähänkin asti. Rokki on kehittynyt huimasti tänä keväänä, joten täytyyhän nyt tässä jotain perseyttä matkaan tulla...Kaunis se on silti kuin karkki. Mun oma muruni.

Elviira on rakastunut poniin.

Voiko olla mitään näin söpöä?

Elviira 2,5wee käy vähän liiankin itsenäisesti taputtelemassa ja halimassa yhteisponi Sakkea.

Kuvasta voisi luulla, että Elviiran nenässä on jotain vikana. Ei. Siinä vain on laastari, koska laastarit on niin hienoja. Poni ottaa kaikki nämä lasten jutut lungisti, kun on vapaana. Töissä ollessa sitä hiukan nyppii.

Eka kouluvalmennus iäisyyteen

Sanna Törnrothin valmennus Rokin kanssa. Oli super. Kokeilin kotona Leidin kanssa, oli super.

Leidin kanssa on haasteena siirtymisissä jännittyminen ja vinous. Tuntui, että nämä jumppaohjeet auttavat tytölle. Jumppaohjeet: syviä venytyksiä eteen ja alas ja voimakkaasti sivulle ensin käynnissä. Spiraalimaiselle uralle ympyrällä ja ympyrän keskeltä voimakkaassa taivutuksessa ulospäin, niin että sisäjalka astuu hyvin ristiin. Leidi vertyi kivasti. Tykkään siitä niin :)

Tää näyttää ihan koulutuuppaukselta.

Ekat aluekisat Rokin kanssa, samalla ekat oikeat koulukisat ulkokentällä

Itselle jäi jotenkin epäonnistunut fiilis. Lähinnä se, etten ollut positiivisessa vireessä, kun menin laitojen sisään. Yritin hiukan väkisin hymyillä, mutta ei se mitään auttanut. Hevonen oli verkassa hidas ja jäykkä. Ulkoradalle mennessä se vertyi, mutta tuijotti sitten lätäköitä uralla, eikä suostunut painumaan pohjetta vasten lätäköiden päälle.

Nyt kun katson tekemääni lettiä, niin onhan se aika hirveä. Ensi kerralla pitää kokeilla jotain ihan muuta.

Hevosen varusteet vs. Omat vaatteet

Hevonen on mahdollisesti hiukan jäykkä selästään, sille pitää ehdottomasti hankkia back on trackin keraamista kudosta sisältävä selänlämmittäjä. Selänlämmittäjä ommellaan kiinni siihen uuteen talliloimeen, joka on kauniin värinen eikä hierrä kaulasta. Itse pukeudun tätä tehdessäni äitini lahjoittamiin veluuriböksyihin, joita näkee vain 80-luvun leffoissa. 

Koulusatula painautuu liian alas, pitää hankkia satulahuopia joiden sään kohta nousee ylöspäin. Itselleni ostin urheilutopit Prisman alekorista, hiukan liian lyhyinä selästä. Mullakin on selkä vähän jäykkä, muttei kukaan lämmitä mun selkääni bot- tuotteilla. 

Hevonen satula ei sovi, joten se vaihdetaan. Lopputulos: budjetin kaksinkertaistanut koulusatula, joka sopii. Ratsastan itse housuilla, jotka painavat rakkoon niin, että koko ajan pissattaa.

Kirjoittaessani tunnen itseni poikkeuksellisen urpoksi.

Tärkeä päivä ennen kisoja

Eli valmistautuminen... 

Näin se meni meillä. Klo 7.00 hevoset ulos. Klo 8.30-17.30 puutöitä isän ja äidin kanssa. Tallityöt päälle vaikka kädet huusi jo happea. Rokki on syönyt heinää ja maannut tarhassa. Kai tämä voidaan valmistautumiseksi laskea. Nythän mulla olisi aikaa. Olen vaan ihan poikki, Ville on keikalla ja Elvis on mun vastuulla. Helppoa aina vaan... 

Kankitreeni Leidin kanssa

Tänään tein kankitreenin Leidin kanssa.

Sain Veeralta hänen entisen hevosensa kankisuitset lainaan. Ollaan nyt muutaman kerran yhdessä harjoiteltu, miten niillä nyt sitten mennäänkään.

Leidin "ongelma" ratsastajan lisäksi (heh heh) on jännittyminen laukannostossa. Käynti-ravi-käynti-pysähdys tai laukasta raviin siirtymät on ihan nättejä, mutta laukannosto on hiukan sellainen ampuva. 

Tänään tavoitteena oli treenata sitä, että ratsastan polvi rentona, paino jalustimella, aika pienellä pohjekosketuksella ja  kaatamatta ylävartaloani kaarteissa kuin moottoripyöräilijät. Hevosen sitten taas piti taipua kaarteista rehellisesti asetuksen suuntaan kanttaamatta. 

Aloitettiin taivuttelemalla käynnissä myötä- ja vastataivutuksin aika syvällekin. Samalla pidin silmällä Elviiraa, joka juoksi naapuriin ison oksan kanssa. Toisen suunnan taivutuksen aikana hän juoksikin sitten pikkuponin portille ja tunki ponin suuhun korsia. Keskity siinä sitten! Heppa tuntui tosi kivan pehmeältä ja joustavalta, eikä niin jäykältä kuin monta kertaa kuin sillä aloittaa.

Tämän jälkeen otettiin rentoa ja aika pitkän kaulan reipasta kevyttä ravia isoilla urilla. Sitten aloin tehdä käynti-ravi-siirtymiä ja päätyvoltteja. Näissä vahdin sitä takertuvaa jalkaani. Varsinkin oikea pohje mulla rupeaa helposti nousemaan, niin että lopuksi jalustin kolisee varpaita vasten. No, YRITIN istua keskellä ja jalat samaan aikaan rentoina ja tarkkoina sekä paino jalustimella. 

Leidi on aika vinkkura. Tarkoitan vino. Vinous on hiukan kadonnut uuden Prestigen koulusatulan myötä. Joka tapauksessa kokeilin toista kertaa tällaista Emile Faurien laukkatehtävää Leidin kanssa. Leidin kanssa tämä on siinä suhteessa helppo, että hän kuuntelee tosi hienosti painoapuja. Eli niin kauan kuin se painopiste on siellä oikean laukan puolella niin vaihtoa ei tule. Tämän tehtävän kautta tuntuu se ominainen alkujäykkyys sulavan aika tehokkaasti. 

Vastalaukkojen jälkeen tehtiin hiukan myötälaukkaa ja sitten rupesin hinkkaamaan niitä laukannostoja ravista. Oikeastaan Leidi tekee tarkemman siirtymiset käynnistä laukkaan. Epäilen, että mun heiluminen ja pohkeen paikan epämääräisyys ravissa saattaa tehdä Leidin hiukan hämmentyneeksi avuista. 

Kyllähän se ne laukat nosti, mutta liian jännittyneenä siihen mitä olisin toivonut. Luulen, että valmennus näin kolmen kuukauden tauon jälkeen voisi tehdä poikaa. Myöskään kolmen kouluvalmennuksen vuosivauhti ei ehkä saa mua kehittymään mitenkään erityisen nopeasti...

Laukannostot kiihdytti Leidiä aikamoisesti ja pian tehtiinkin sitten kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä. Ne vaan saa mut hiukan nauramaan. Tyttöhevonen on kuitenkin niin maailman kiltein otus, tykkään siitä aivan älyttömästi. 

Otettiin hiukan rentoa ravia TAI siis ainakin rennon ravin yritystä. Kyllä sieltä tulikin sitten ihan rauhallista ja kaunista rentoa ravia. Siirryttiin takaisin laukkatehtäviin. Tein pääty-ympyröillä avoa ja sulkua ja sitten keskilaukkaa pitkällä sivulla ja sitten takaisinpäin, pienempään ja kootumpaan laukkaan lyhyillä sivuilla. Laukka tuntui tänään kivalta ja pyörivältä ja sitä oli helppo istua jopa ilman sitä puristavaa polvea. 

Loppuraveissa hevonen tuntui tosi kuuliaiselta, venytti pitkälle ja oli kovin tyytyväinen itseensä. Kävelin hiukan ja kehuin häntä. Tämä tamma kulkee täysin kehuilla. 

Ilman raippaa ja kannuksia on kiva ratsastaa, kankikuolainkin oli lähinnä sen alaspäinsuuntaavan avun takia. Leidi ei myöskään heitä kieltään niin paljoa kangen kanssa, niin outoa kuin se onkin. 

Olen harmitellut sitä kielenheittämistä niin paljon, että on meinannut järki lähteä. Nyt olen vaan ajatellut, että JOSPA ratsastaisin hevosta, enkä kieltä... Sujuu muuten paljon paremmin. 

Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että molemmat oli tosi hyväntuulisia treenin päätteeksi. Leidi tuli jopa hiukan kainaloon. Siitä on tullut sellainen rakkausponi. 

Maasto

Rämpimistä metsässä, talsimista kovilla teillä ja pari laukkapätkää. Rokki ei uskaltanut mennä siltaa pitkin moottoritien yli, mutta jotenkin sen ymmärtää 😄

Rokin 7-vuotissynttärit!

Tänään Rokki täyttää seitsemän vuotta. Kuvassa hän on neljävuotissynttäreillään... 

Vakkavuoren komein kundi!

Sakkebaby!

Ensimmäisiin aluekisoihin valmistautuminen

Sunnuntaina mennään ensimmäisiin aluekisoihin Rokin kanssa.
Viime sunnuntaina oltiin ekaa kertaa kolmeen vuoteen koulukisoissa. Ihan kivat prossat 58,2%. K.N.Special 2009. Unohdin vähän rataa ja sen sellaista pientä säätöä. Mutta ainakaan ei tullut hylätty :D

Tulevana sunnuntaina ratsastetaan sama luokka, mutta aluetasolla. Jännittää ehkä. Ei vielä, liian aikaista. Mutta kyllä mulla viimeistään sunnuntaiaamuna on maha sekaisin.

Maanantaina käytiin kankitreenissä Yrjövuoren maneesissa. Naapurintäti Kämy huusi meille, niin kuin mulle pitää huutaa, että teen jotain. Muuten vaan höntsäilen ja haaveilen menemään silmät hevosen niskassa.

Se oli hyvä kankitreeni.
Tiistaina Rokki sai vaparin, koska meillä kotona tapahtui taas vaihteeksi jotain aikataulupommeja.
Keskiviikkona menin ihan kunnolla vastalaukkoja himassa nivelkuolaimilla, ja tänään Rokki tuntui hyvältä Veeran katsoessa meidän touhuja päältä.

Sitten kun mä vielä tajuaisin niistä ohjelmista jotain...

Leidilläkin on ollut tehoviikko: ma vp, tiistaina kankitreeni ja vastalaukkoja. Eilen kävi ihana vuokraaja nainen ja tänään Veera tyyppasi Leidillä.

Tämä päivä oli kyllä ihan jäätävää sirkusta. Meinasi lähteä järki.

Oltiin sovittu, että Veera katsoo klo 10 päältä, kun ratsastan. No... Kengittäjä ilmoitti klo 8.55 että tulee parin hevosen jälkeen... Okei, sitten Veeralle viestiä, että jos hän ridaisi eka leidin ja mä surffaan tässä välissä ja vien Rokin kengitykseen ja sitten ponin. Totta kai, mun miehen vielä piti lähteä töihin klo 13.30, eli sen jälkeen lapsenhoitovastuu olisi mulla. Kengittäjä saapui klo 11.30 ja Rokki oli hienosti kuten aina. Vaikka siinä juoksikin vieraat lapset, koirat ja mummot. Ei haittaa, kun on niin kultainen luonne!

Hain hevosen kengityksestä ja vein ponin. Rokki kuntoon ja nopeasti selkään. Noin 10 minuuttia ehdin ratsastamaan, ennen kuin pyysin, että Veera käy tsekkaamassa onko poni valmis. Poni oli vähän ollut kiltti ja vähän ollut tuhma. Kengittäjän sanoja. Veera haki ponin, ja mä olin edelleen hevosen selässä, kun kengittäjä Vellu lähti. Sitten mun mies lähti töihin ja Elviira huusi verannalla kuin pistetty sika. ÄITIYDEN IHANUUS!

No, ei siinä mitään. Veera selkään ja lapsi kainaloon. Vaihdeltiin vielä pari kertaa, jos olisin saanut oikean laukan vastaisena menemään, mutta ei se niin nätisti onnistunut. Veera meni sitten vielä pari kertaa sen läpi, että hevonenkin tajuaisi mistä on kyse.

Nämä säätöpäivät on niin hajottavia. Trailerin korjaus/ vuodon tutkinta ei ole oikein edennyt, mutta onnekseni nyt huomasin, ettei hommat mitenkään pääse loppumaan kesken. Corollan pakoputki vuotaa... JIPPII!

Rupean nyt selaamaan Motonettia, jos sieltä löytyisi varaosa. Ei tarttis olla näin omatoiminen, mutta oon. Vittu. Ja vähän raivoissani koko ajan. Parasta seuraa heh heh.

Summa summarum

Reilun vuoden tapahtumat pähkinänkuoressa.


Muutettiin maalle Villen kanssa.
Ostettiin talo, jossa on sen verran maata, että saa ne hevoset pihaan. NE HEVOSET.

No, niitä on nyt sitten neljä. VITTU, NELJÄ!

Rokki synnytti viime kesänä maailman kauneimman ja hienoimman ja fiksuimman ja parhaimmankin tietty varsan Valtteri Valloituksesta. Varsa on Hilma Hurraa.

Mutta sitten olin jo vähän niin kuin vahingossa ostanut kaverini kanssa kenttätamma Legenda III.

Ja nyt heinäkuussa 2015 muutkin naiset ympärilläni sekosivat ja hankimme jälkikasvulle ponin. Hän onkin Vakkavuoren viisain mies, eli Sokrates :D Sähäkkä pikkushettis :)