Menneenä viikonloppuna olimme Rokin kanssa Ypäjällä osallistumassa kuusivuotiaiden kasvattajakilpailuun. Rokki sai osallistua siihen nyt seitsemän vuotiaana, koska hänhän varsoi viime kesänä.
 |
| Kuva on sunnuntaiaamun upeasta usvasta. Satu kuvasi, onneksi jäi talteen edes muutama kuva. Tässä taidetaan irroittaa hevosta oikeasta sisäohjasta laukannostoon :) |
Perjantaina kävimme Sadun kanssa paikan päällä fiilistelemässä tunnelmaa. Sorruin tietenkin Expo-alueella ostamaan ihanan valkoisen Schockemöhlen kisahuovan. "Koska se oli must have." Joopa joo. Ihan kuin sitä rahaa en olisi muutenkin laittanut haisemaan viime aikoina hevosiin. (Tiukka linja edessä. Jos söisin puuroa, se olisi puurolinja nyt.)
Eniwei, sitten oli se valkoinen huopa plakkarissa. Turun keskustassa sijaitsevasta Blingikaupasta olin käynyt ostamassa blingejä, jotka epoksiliimalla laitoin kiinni kannusremmeihin, kypärään ja hevosen otsapantaan. Tarkoitus oli saada jotenkin yhteneväiset blingit. Mietin, että olisin blingannut takkinikin, mutta sitten käsityövastaisuus voitti ja jätin sen tekemättä.
Perjantaina katsoimme kasvattajakilpailun esteosuuden. Helan Lumotar eli tutummin Lumo, jota Rainion Heli ratsasti, teki hienon ja tasaisen radan hyvällä ajalla. Tästä tutun hevosen hyvästä suorituksesta jäi kiva fiilis ja sormet ristissä toivotin heille onnea seuraavaan päivään. Siinä on ratsastajalla hermossa pitelemistä, kun lähtee ykkössijalta toiselle kierrokselle. Heidät palkittiinkin sitten kasvattajakisan parhaana tammana ja taisivatpa tulla vielä koko estepuolen neljänsiksi. Ei huono! Onnittelut tätäkin kautta ratsastajalle ja kasvattaja-omistajalle!
Lauantaina olikin sitten meidän vuoro esitellä osaamistamme. Paljoakaan emme ole ehtineet kisaamaan. Nämä olivat nyt sitten tämän kauden neljännet kisat. Kyllä... Ja koko hevosen uralla kuudennen koulukisat. Neloskausi meni mun raskaudessa, vitosvuosi Rokin sairastaessa ristiniveltä ja kutoskausi tiineydessä ja varsomisessa. Onneksi tämä kausi ollaan voitu jo ihan tammikuussa alkaen kasvattaa kuntoa ja toukokuusta päästy treenaamaan ja kesäkuussa valmennukseen. Eli ihan tosi ohuella pohjalla on meidän koulutreenaaminen ollut. Tänä vuonna se on kuitenkin ensimmäistä kertaa ollut kivaa, kun hevonen on ollut sen verran iällä, ettei sitä ole tarvinnut koko ajan varoa. Rokki on ollut terve ja hyväntuulinen, ja mennyt kivasti eteenpäin.
Lauantaina otimme reilusti aikaa verryttelyyn ja hevosen kuntoonlaittoon. Se olikin hyvä, koska jotenkin muhun helposti jää kiire, ja se tulee sitten radallekin. Oli ihana tälläytyä parhaimpiin ja hommaamaani blastrongiin laitoin isotädiltä perityn onnenneliapilarintaneulan. Tuomaan hyvää onnea tietty, koska taidolla me ei todellakaan pelkästään pärjättäisi.Tarkoituksena oli hakea tulos kolmen tuomarin kisasta, ja katsoa miten mulla hermot kestää tuollaista tilannetta ja mitä me yhdessä Rokin kanssa siitä irti saadaan.
Verryttelyssä hevonen tuntui tosi hyvältä. Reippaalta, muttei ylienergiseltä ja kuuliaiselta olematta löysä. Ilma oli hurjan painostava ja hiosti kiitettävästi. Radalla Rokki suoritti kivasti rentoa ravia, mutta laukassa ratsastin sitä hieman liian löysästi. Ensimmäisen keskiravin se rikkoi laukalle, ja toista en sitten tohtinutkaan ratsastaa niin reippaasti. Saatiin kaikkia numeroita 4,5-7 ja lopputuloksena 57,536%
Tuossa rata http://youtu.be/jUbYFbYjXDk
Tulos on ihan suhteessa tämän kauden kolmeen kisaan, tai ehkä jopa hiukan parempi. He B FEI:n kenttäkilpailuohjelma 93 on jokseenkin vaativampi kuin k.n tai he B:3, sillä radassa on vastalaukkaa ja nopeita tehtävien vaihtoja. Joka tapauksessa olin ihan pirun tyytyväinen, sillä musta oli ihana esiintyä Rokin kanssa! Hymyilin radan läpi ja ekan kaarteen jälkeen multa meinasi päästä onnenitku. Olin jo jossain kohtaa niin varma, etten pääse Rokin kanssa ikinä kisakentille, kun tamma jatkuvasti oireili jotenkin mystisesti, eikä sen kroppa tuntunut taipuvan oikeaan laukkaan. Nyt me kuitenkin päästiin ihan kisoihin asti! Tamma oli tosi tyytyväinen, ei heilutellut häntää, ei purrut kuolaimeen. No, en mä sitten itkenyt, vaan ihan kiltisti ratsastelin radan loppuun asti. Kaverit kiittelivät mun istuntaa, ja kai mä siellä sitten hyvin istun. Jos saisi vielä muutkin osa-alueet kuntoon, ni sepä olisi kiva :)
 |
| Tämä kuva on lauantailta, jolloin jännityspilvet roikkuivat "ehkä ukkostaa, ehkä ei" -tyyppisesti yllämme. Kuvasi Ella. |
Laitoin hevosen koppiin ja suunnistin kotiin, jossa päästin tamman kavereineen vihreälle. Siellä he sitten kimpassa söivät omenoita puusta ja nauttivat vapaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti