lauantai 26. syyskuuta 2015

Satuloista ja epätoivosta ja niistä yhdessä

Keväällähän Satu -maisen ystäväni kanssa sovitimme Leidille yli 30 koulusatulaa.

Aloitimme tonnin penkeillä, ja eihän se budjetti minnekään riittänyt. Sovittelusta ja hiusten repimisestä saatiin kuitenkin tietoa hevosen selästä ja Leidin kommunikoimisesta. Hän kyllä nimittäin heti "ilmoitti", että sopiiko satula vai ei.

Mikäli satula oli huono takaa, hän heitti pyllyä puolelta toiselle. Mikäli satula valui lavoille, hän töpötti. Vihdoin löydettiin kaksinkertaisella budjetilla Prestige Top Dressage -satula, satula.comin valikoimista.
Hienoa! Hevonen oli tyytyväinen ja ratsastajakin oli tyytyväinen.

Vielä tyytyväisempi olin, kun valmentajani hyväksyi uuden top dressagen myös Rokin selässä. Okei, hienoa. Sama satula menee molemmille hevosille, jipii!

Olen nyt koko kesän tuupannut koulua ja oikeasti päässyt jopa Sannan tunneille valmentautumaan. Tämä tarkoittaa aika montaa harjoitusravituntia per viikko.

Heinäkuussa alkoi oma selkä oireilemaan. Pitkät selkälihakset kipeytyivät ja ristiselkää särki. Mitään erityisiä selkäongelmia mulla ei moneen vuoteen ole ollut. Ihmettelin, että mikä nyt on. Vatsa- ja selkälihasten luulisi olevan hyvässä kunnossa, kun tämä omakotitalo ja hevoset 24/7 työleiri on mun vastuulla.

Aloin uimaan, venyttelin ja olen käynyt kaksi kertaa osteopaatilla naksauttamassa selkääni. Rupesin miettimään, että mikä on muuttunut. Ei mikään muu kuin satula. Aiempi koulusatula Kieffer Lech Profi, (joka on btw myytävänä) oli mulle tosi hyvä istua, ei tukenut liikaa, eikä tehnyt muuta kuin isosaumaisten pikkareiden kanssa vekin takapuoleen. Valmentaja vaan laittoi sen vaihtoon, kun se ei anna Rokin liikkeelle tarpeeksi tilaa. Joka tapauksessa siinä oli ihana istua.

Aluksi mua vaivasi Prestige Top Dressagen isohkot polvituet. Tuntui, etten löytänyt jalalle hyvää paikkaa, ja jouduin työntämään sitä suoraksi. Näin jälkikäteen mun olisi pitänyt jo tajuta, että meikäläisen ristiselkä ja lonkka tarvitsee isomman kulmaukseen ollakseen itselleen oikeassa asennossa.

Eli nyt huomaan, että Top Dressage työntää mua sellaiseen asentoon, joka ei sovi mun lantiolle. Ristiselkä kääntyy liikaa taakse, kun jalka oikenee toppauksien takia liian suoraksi. Paine kasaantuu ristiselän alaniveliin, jotka joutuvat harjoitusravissa aikamoiseen rääkkiin. Samalla pitkät selkälihakset joutuvat tekemään vielä ekstraduunia, kun lantio ei ole optimaalisessa asennossa, vaan hiukan ylitaipuneena.

Suoraan sanottuna kyllä ottaa päähän, että hevosille sopiva satula ei sovikaan meikäläiselle. Homma alkaa alusta, sillä erotuksella että nyt tiedän millaista hevoset tarvitsevat ja millaista itse tarvitsen. Vielä pitäisi löytää "se oikea".

Rakastan mun Stubbenin Edelweiss -estepenkkiä. Se on vähän kuin halolla istuisi eli siinä istutaan lihaksilla. Se on flat seat, eli ei oikeastaan mitään tukea missään. Joka tapauksessa sillä on pirun kiva ratsastaa, koska se ei jää mistään kohtaa muhun kiinni, eikä ohjaa erityisemmin. Välillä jalka menee liian eteen, mutta sen voi omilla vatsalihaksilla korjata oikeaan kohtaan. Tällaisen penkin haluaisin myös kouluratsastukseen sillä erotuksella, että satulan paneelien pitäisi olla kaarevat ja takaa ylöspäin leikatut. Iso selkärangan tila on must have ja edestä haluan trapeziuslihaksen pääsevän vapaana liikkumaan, eli etupaneelien oltava selkeästi sään alapuolella. Tässä kohtaa rupeaa hiukan epätoivo nostamaan päätään...

Leidillä on lyhyt ja takakorkea selkä ja pystyt, isot lavat. Vaikea löytää sopivaa satulaa jo noin muutenkin. Mä tarvitsen satulan, jossa on ainakin 17,5 tuuman istuin ja tilaa sillen lonkan kulmalle.
Rokilla on pitkä ja hiukan takakorkea, suht suora selkä, johon on melko helppo löytää sopiva satula. Tosin Rokki ei niin selkeästi ilmaise, koska satula sopii tai ei sovi. Leidin kanssa satulan sopivuus on helppo nähdä heti liikkeessä.

Pieniä ajatuksia on siitä, mitkä voisivat olla sopivia satuloita. Esim. flat seat Butet koulupenkki (jees, alan taas lotota) ja kenties myös jokin Amerigon satula flattarina.

Tämmöistä pientä ajatusoksennusta tällä kertaa. Tiedossa monta mukavaa ratsastustuokiota ilman satulaa :D







torstai 10. syyskuuta 2015

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kuva viikonlopusta

Sain kaveriltani ihanan kuvan meistä. 
(C) Sonja Lahdenranta.


Kuvassahan Rokki on ollut pitkään lihotuskuurilla 😂

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kasvattajakisa jatkuu! Sunnuntai!

Lauantain tavoite oli ettei oltaisi viimeisiä täyttyi. Jonkun mielestä ihan säälittävä tavoite, mutta hei, jotta joku on tuloslistan alkupäässä, tarvii toisen olla loppupäässä :D

Oltiin neljänneksi viimeisiä, jonka mukaan määräytyi sunnuntain lähtöaika. Sunnuntaina lähdettiin radalle siis noin klo 8.20. Tämä tarkoitti sitä, että mulla oli herätyskello soittamassa klo 04.45. Siitä lähdin laittamaan hevoselle lettejä. Olin jonnekin ihmeeseen tunkenut mun letityslenkit, joten väänsit pitkät letit omilla ponnareille. Ei muuten ollut hyvä ratkaisu, koska harja levisi radalla.

Klo 06.07 lähdin omasta pihasta hevonen kopissa ja poimin Satu - ihanaisen ystäväni ja groomini - matkaan. Klo 07.15 taidettiin olla Ypäjällä parkissa ja ihmeteltiin missä kaikki muut on. Hevonen ja ratsastaja kuntoon (oli muuten sikakylmä) ja reippaasti verkkaan. Yksi ratsukko oli jäänyt kisasta pois, mutta aika saatiin silti käyttää verkkaan. Yritin kavereiden ohjeiden mukaisesti ratsastaa laukan nyt hiukan tiiviimmin.

Hiukan harmitti, kun ei ollut katsojia sumuisella Ypäjällä klo 8.20, mutta aika alkupuolella rataa sain hyvän fiiliksen päälle ja taas hymyilytti! Mun elämäni ensimmäisen helpon A -tason rata mun itse kouluttamalla hevosella meidän seitsemänsissä kouluratsastuskilpailuissa! No jee ja aijaa, oliko hyvä fiilis!?!? Pohkeenväistöt oli ihan kuraa, Rokki jännittyy niissä vielä liikaa ja se tie oli aika ahdas. Vasemmalle se oli parempi. Ratsastin keskiravit tosi varovaisesti, niistä ei tietenkään tullut hyvät pisteet, mutta ei myöskään rikottu laukalle. Käynti oli sunnuntaina parempi kuin lauantaina, ja eikä tahtirikkoja tullut. Laukkaohjelmasta saatiin kutosta, vaikka molemmat vastalaukkakolmikaariset urat tein aika löperösti. Siis tiet. Laukka itsessään oli aika kivaa. Meidän ensimmäinen A-rata ikinä, siis molemmille ja pisteet 57,292!!!

Tavoite oli hyväksytty ja unelma 52%. Tää meni niinku ihan ohi siitä. Radan jälkeen kävin aukaisemassa mun ja hevosen paikat laukkailemalla. Se oli ihanaa! Olin niin onnellinen! Tuomarit olivat sunnuntaina yksimielisempiä kuin lauantaina, vain pisteen eroja. Lauantaina oli puolentoistakin pisteen eroja liikkeissä. Sunnuntain lapussa pisteet 4,5-6,5 välissä. Molempia ääripäitä vain kerran taulussa.
Täällä meidän rata http://youtu.be/lCnEFHxBlAI

Sunnuntaina ei oltu viimeisiä, eikä edes toiseksi viimeisiä, mikä on siis pieni ihme. Seitsemän jäi jopa meidän taakse, mikä tuntuu ihan absurdilta. Joka tapauksessa, olen iloinen, että lähdettiin Rokin kanssa kisailemaan. Mitään ihmeellistä ei tosiaan odotettu, joten siihen nähden tuli paljon enemmän "saavutettua" kuin etukäteen ajattelin. Tässä voisi varovaisesti alkaa ajattelemaan elämää ja tavoitteita eteenpäin tietenkin sillä oletuksella, että hevonen ja ratsastaja pysyy terveinä. (Se osteopaatti teki muuten mun selälle todella hyvää!)


Suosittelen kyllä kaikille Suomenhevosten kuninkaallisia tapahtumana! Se on ihana ja lämminhenkinen, ja ainakin itse nautin kovasti upeiden hevosten katselemisesta!


Superjännittävä kasvattajakisaviikonloppu Ypäjällä!!! Lauantai!

Pitkä blogihiljaisuus päättyy nyt, kun vihdoin meidän tietokone toimii.

Menneenä viikonloppuna olimme Rokin kanssa Ypäjällä osallistumassa kuusivuotiaiden kasvattajakilpailuun. Rokki sai osallistua siihen nyt seitsemän vuotiaana, koska hänhän varsoi viime kesänä.
Kuva on sunnuntaiaamun upeasta usvasta. Satu kuvasi, onneksi jäi talteen edes muutama kuva. Tässä taidetaan irroittaa hevosta oikeasta sisäohjasta laukannostoon :)


Perjantaina kävimme Sadun kanssa paikan päällä fiilistelemässä tunnelmaa. Sorruin tietenkin Expo-alueella ostamaan ihanan valkoisen Schockemöhlen kisahuovan. "Koska se oli must have." Joopa joo. Ihan kuin sitä rahaa en olisi muutenkin laittanut haisemaan viime aikoina hevosiin. (Tiukka linja edessä. Jos söisin puuroa, se olisi puurolinja nyt.)

Eniwei, sitten oli se valkoinen huopa plakkarissa. Turun keskustassa sijaitsevasta Blingikaupasta olin käynyt ostamassa blingejä, jotka epoksiliimalla laitoin kiinni kannusremmeihin, kypärään ja hevosen otsapantaan. Tarkoitus oli saada jotenkin yhteneväiset blingit. Mietin, että olisin blingannut takkinikin, mutta sitten käsityövastaisuus voitti ja jätin sen tekemättä.

Perjantaina katsoimme kasvattajakilpailun esteosuuden. Helan Lumotar eli tutummin Lumo, jota Rainion Heli ratsasti, teki hienon ja tasaisen radan hyvällä ajalla. Tästä tutun hevosen hyvästä suorituksesta jäi kiva fiilis ja sormet ristissä toivotin heille onnea seuraavaan päivään. Siinä on ratsastajalla hermossa pitelemistä, kun lähtee ykkössijalta toiselle kierrokselle. Heidät palkittiinkin sitten kasvattajakisan parhaana tammana ja taisivatpa tulla vielä koko estepuolen neljänsiksi. Ei huono! Onnittelut tätäkin kautta ratsastajalle ja kasvattaja-omistajalle!

Lauantaina olikin sitten meidän vuoro esitellä osaamistamme. Paljoakaan emme ole ehtineet kisaamaan. Nämä olivat nyt sitten tämän kauden neljännet kisat. Kyllä... Ja koko hevosen uralla kuudennen koulukisat. Neloskausi meni mun raskaudessa, vitosvuosi Rokin sairastaessa ristiniveltä ja kutoskausi tiineydessä ja varsomisessa. Onneksi tämä kausi ollaan voitu jo ihan tammikuussa alkaen kasvattaa kuntoa ja toukokuusta päästy treenaamaan ja kesäkuussa valmennukseen. Eli ihan tosi ohuella pohjalla on meidän koulutreenaaminen ollut. Tänä vuonna se on kuitenkin ensimmäistä kertaa ollut kivaa, kun hevonen on ollut sen verran iällä, ettei sitä ole tarvinnut koko ajan varoa. Rokki on ollut terve ja hyväntuulinen, ja mennyt kivasti eteenpäin.


Lauantaina otimme reilusti aikaa verryttelyyn ja hevosen kuntoonlaittoon. Se olikin hyvä, koska jotenkin muhun helposti jää kiire, ja se tulee sitten radallekin. Oli ihana tälläytyä parhaimpiin ja hommaamaani blastrongiin laitoin isotädiltä perityn onnenneliapilarintaneulan. Tuomaan hyvää onnea tietty, koska taidolla me ei todellakaan pelkästään pärjättäisi.Tarkoituksena oli hakea tulos kolmen tuomarin kisasta, ja katsoa miten mulla hermot kestää tuollaista tilannetta ja mitä me yhdessä Rokin kanssa siitä irti saadaan.

Verryttelyssä hevonen tuntui tosi hyvältä. Reippaalta, muttei ylienergiseltä ja kuuliaiselta olematta löysä. Ilma oli hurjan painostava ja hiosti kiitettävästi. Radalla Rokki suoritti kivasti rentoa ravia, mutta laukassa ratsastin sitä hieman liian löysästi. Ensimmäisen keskiravin se  rikkoi laukalle, ja toista en sitten tohtinutkaan ratsastaa niin reippaasti. Saatiin kaikkia numeroita 4,5-7 ja lopputuloksena 57,536%

Tuossa rata http://youtu.be/jUbYFbYjXDk

Tulos on ihan suhteessa tämän kauden kolmeen kisaan, tai ehkä jopa hiukan parempi. He B FEI:n kenttäkilpailuohjelma 93 on jokseenkin vaativampi kuin k.n tai he B:3, sillä radassa on vastalaukkaa ja nopeita tehtävien vaihtoja. Joka tapauksessa olin ihan pirun tyytyväinen, sillä musta oli ihana esiintyä Rokin kanssa! Hymyilin radan läpi ja ekan kaarteen jälkeen multa meinasi päästä onnenitku. Olin jo jossain kohtaa niin varma, etten pääse Rokin kanssa ikinä kisakentille, kun tamma jatkuvasti oireili jotenkin mystisesti, eikä sen kroppa tuntunut taipuvan oikeaan laukkaan. Nyt me kuitenkin päästiin ihan kisoihin asti! Tamma oli tosi tyytyväinen, ei heilutellut häntää, ei purrut kuolaimeen. No, en mä sitten itkenyt, vaan ihan kiltisti ratsastelin radan loppuun asti. Kaverit kiittelivät mun istuntaa, ja kai mä siellä sitten hyvin istun. Jos saisi vielä muutkin osa-alueet kuntoon, ni sepä olisi kiva :)
Tämä kuva on lauantailta, jolloin jännityspilvet roikkuivat "ehkä ukkostaa, ehkä ei" -tyyppisesti yllämme. Kuvasi Ella.


Laitoin hevosen koppiin ja suunnistin kotiin, jossa päästin tamman kavereineen vihreälle. Siellä he sitten kimpassa söivät omenoita puusta ja nauttivat vapaudesta. 





Suositut tekstit