sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Äiti ratsastaa ja kentän valot toimii ja hevoseni on ihana!

Meikäläisellä on tainnut olla ratsastuskenttä noin kolme vuotta ja kentän valotkin jo kaksi vuotta. Tänään käytettiin toista kertaa valoja ratsastuksen aikana. Tuli kyllä jotenkin aika kiva fiilis, kun ratsastin omalla kentällä, itse rakentamieni valojen loistaessa itse tekemälläni hevosella. Kunniaa kuuluu toki myös muille, kuten kummisedälleni, joka auttoi kentän teossa ja veljelleni, joka teki sähköliitokset ostamiini kentän valoihin. Ilman näitä kahta supermiestä en kyllä pärjäisi! 

Mukava oli päästä tamman selkään. Rokki oli todella energisellä tuulella.  Tehtiin ravissa tahdin etsimistä ja käynnissä väistöjä tamman ristiselän jäykkyyden lieventämiseksi. Lopuksi otin vielä satulan ja suitset pois ja Rokki sai juosta riimupäisenä liinan päässä. Siinä hän hiukan hulinoikin ja lennätteli iloisia pikkupukkeja. Ajattelin siinä hetkessä, kun ihan maailman kevyimmällä kosketuksella liinatin hevostani, että ollaan me Rokin kanssa kasvettu yhteen. Rokki on todella ymmärtäväinen, todella yritteliäs, todella pehmeä ja reaktiivinen ratsastaa, muttei yhtään raskas. Hän on kiltti ja ystävällinen olento, jonka kanssa on kiva olla. Sellainen tyyppi, joka ihmisenä olisi se, joka ei pidä melua itsestään, osaa aina kuunnella ja olla tyrkyttämättä itseään tai omia näkemyksiään,  tykkää kutoa sukkia ja  harrastaa suunnistusta. Bileissä Rokki ottaisi nurkkapaikan, katselisi sieltä muita ihmisiä ja söisi popkornia parhaan kaverinsa kanssa samasta kupista. Eli täydellinen bestis! Rokilla on ihmisen mieli, mutta se ei ole niin kaunis kehu kuin haluaisin siitä sanoa. Viisas ja lempeä, that´s her. 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Harrasteratsusta tammamammaksi ja takaisin. Wannabekouluratsastajasta sektion kautta takaisin satulaan.

Harrasteratsusta tammamammaksi ja takaisin.
Wannabekouluratsastajasta sektion kautta takaisin satulaan.


Takaisin satulaan - prosessin kuvaus:

Nuorimman lapseni syntymästä on nyt 11 kuukautta. Tämä viimeisinkin tuli sektiolla, joten vatsalihojani on viillelty nyt kahteen otteeseen. Kuopuksen synnytyksestä en toipunut yhtä nopeasti ja kivuttomasti kuin esikoisesta, joten ratsastushalut ovat olleet aika jäissä. Eipä sillä että aikaakaan nyt niin ruhtinaallisesti olisi.

Rokki synnytti 18.5.2017 Pirvetistä ihanan ja TIETENKIN täydellisen (huom. väärän sukupuolisen) tammavarsan Diivan. Diivalla on iso, turvan läpi käyvä läsi, valkoiset kainalot ja säpäkkä luonne.

Olen tainnut tämän vuoden puolella ratsastaa viitisen kertaa. Pari kertaa käynyt tamman ja varsan kanssa maastossa, kunnes totesin, että oli liian hullua touhua. Varsa syöksähteli kivien yli kuin viitapiru (mikä ikinä se onkaan...) ja meikäläisellä oli nuppi sekaisin adrenaliinista. Ne maastoreissut sitten jäi.

Nyt kun varsa kolkuttelee jo viiden kuukauden rajapyykkiä, päätin, että on aika ryhtyä tammapalleron kuntoutushommiin. Olemme Rokin kanssa molemmat äitiyslomapaksukaisia, joten yhteinen projekti on nyt ensin alkuun vatsalihasten tunnustelemista.

Tänään harjoiteltiin varsasta erossaoloa. Varsa karsinaan, viereisessä poni kaverina ja tamma satuloitavaksi. Varsaa harmitti, ja hän tinttaroi ja hirnui karsinassa. Rokkitammakin näytti sen verran mieltään, että otti muutaman kerran harmistuneena hampaillaan kiinni tallin kulmalaudasta. Positiivista oli kuitenkin se, että satula on nyt sopiva. IHMEIDEN AIKA!!! Siellä on alla eteenpäin liukumisen este läskigeeli, joten pysyy nyt tarpeeksi takana, eikä valu lavoille.

Hirmukivasti tuollaiseksi imettäväksi paksukaiseksi tuo Rokki liikkuikin. Ristiselkä tuntuu hiukan jäykältä laukassa, mutta ravissa, käynnissä ja kaarevilla urilla tuntui ihan kivalta ratsastaa. Sivuttaisliikkeet; pohkeenväistöt ja travers oli vähän jäykkää. Niissä Rokki tuntuu aina yllättyvän siitä, että hänellä todella on neljä jalkaa.

Meikäläistä sitten taas sattui joka paikkaan. Torstainen salitreeni, tuulihousujen liukkaus ja puuttuvat korsettilihakset tekivät ratsastuksesta mukavasti sellaisen: Mukavaa, että olemme alkeiskurssilla osa: "Kummalle jalalle piti keventää ja miksi ravi tuntuu näin hirveältä?"



Jatkamme harjoittelua. Toivottavasti lähempänä tätä kuin ensi vuotta.

Suositut tekstit