Meikäläisellä on tainnut olla ratsastuskenttä noin kolme vuotta ja kentän valotkin jo kaksi vuotta. Tänään käytettiin toista kertaa valoja ratsastuksen aikana. Tuli kyllä jotenkin aika kiva fiilis, kun ratsastin omalla kentällä, itse rakentamieni valojen loistaessa itse tekemälläni hevosella. Kunniaa kuuluu toki myös muille, kuten kummisedälleni, joka auttoi kentän teossa ja veljelleni, joka teki sähköliitokset ostamiini kentän valoihin. Ilman näitä kahta supermiestä en kyllä pärjäisi!
Mukava oli päästä tamman selkään. Rokki oli todella energisellä tuulella. Tehtiin ravissa tahdin etsimistä ja käynnissä väistöjä tamman ristiselän jäykkyyden lieventämiseksi. Lopuksi otin vielä satulan ja suitset pois ja Rokki sai juosta riimupäisenä liinan päässä. Siinä hän hiukan hulinoikin ja lennätteli iloisia pikkupukkeja. Ajattelin siinä hetkessä, kun ihan maailman kevyimmällä kosketuksella liinatin hevostani, että ollaan me Rokin kanssa kasvettu yhteen. Rokki on todella ymmärtäväinen, todella yritteliäs, todella pehmeä ja reaktiivinen ratsastaa, muttei yhtään raskas. Hän on kiltti ja ystävällinen olento, jonka kanssa on kiva olla. Sellainen tyyppi, joka ihmisenä olisi se, joka ei pidä melua itsestään, osaa aina kuunnella ja olla tyrkyttämättä itseään tai omia näkemyksiään, tykkää kutoa sukkia ja harrastaa suunnistusta. Bileissä Rokki ottaisi nurkkapaikan, katselisi sieltä muita ihmisiä ja söisi popkornia parhaan kaverinsa kanssa samasta kupista. Eli täydellinen bestis! Rokilla on ihmisen mieli, mutta se ei ole niin kaunis kehu kuin haluaisin siitä sanoa. Viisas ja lempeä, that´s her.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti