torstai 3. joulukuuta 2015

Kentän valot / suunnittelusta (heheheh) toteutukseen


Tässäpä tulee postaus kentän valoista. Tekisi mieli kirjoittaa tähän, että älkää tehkö ainakaan näin. Ja kirjoitankin niin. Näihin valoihin liittyi epävarmuutta ja draamaa.


Pohjatyöt tehtiin viime vuonna näihin aikoihin kenttää tehdessä. Päätin, että valot suunnataan kentän oikealta pitkältä sivulta taloamme kohti, jotta ne eivät paista naapuriin. Olen varmasti aivan ylikiltti, koska naapurithan voisivat tavallaan myös käyttää sellaisia ihmeellisiä asioita kuin ikkunaverhot. No joka tapauksessa, tämä suunta sitten valittiin. /Myöhemmin käy ilmi, että se oli ihan hyvä päätös. 

Kentän kantavien kerrosten alle upotettiin kaapelit, jotka tuotiin ylös betonilieriöistä. Niille on varmasti jokin ammattitermi, mutta en tiedä sitä. Olisikohan sadevesikaivo? 

Vuoden verran maakaapelit olivat käyttöönottoa vailla. En muista, kuinka paljon näihin kaapeleihin meni rahaa, kun samalla ostin myös uuden antennijohdon, joka myös mätettiin maahan ja tuotiin sisään taloon. Tosin sitä ei taida olla vielä(kään) kytketty. Ei meillä kyllä katsota televisiota, että sinänsä oli aika turha ostos. Rahaa meni näihin yhteensä ehkä noin 200 euroa. 

Viime kesänä tarhojen pohjia parannettiin, ja hevosten metsätarha kaadettiin paljaaksi. Kaadetuista puista isäni ja kummisetäni valitsivat kaksi mänty- ja yhden kuusitukin. Äitini, puuhakas pikkusupernainen, ja puolisoni kuorivat puista kaarnan petkeleillä (olikohan se...) Itse kannoin samaisena ajankohtana karsittujen puiden oksia salaojasoran päälle. 

Sitten rungot siirrettiin kentän laitaan kuivumaan, jossa ne ehtivät olla noin kolme kuukautta, ennen kuin kyllästin ne Maaliosmasta hankkimallani puunkyllästeellä. Ostin samalla myös maalia huonekaluprojektiini ja muistelisin, että taas hintalapussa oli jokin satasen kaltainen summa. 

Pläästin kyllästeen syksyisessä aurinkotihkussa ja ajattelin, että vituiksihan tämä nyt meni, kun näihin puihin sataa. Ei se mennyt. Tosin tukit olivat sen verran painavat, etten saanut niitä yksin pyöräyteltyä ympäri, joten ne ovat sanotaanko nyt vaikka "vähän taiteellisesti" suditut...

Tämän jälkeen odottelin aikani, että mitäköhän sitten tapahtuisi kaikkien kaivuu- ja nostotöiden kanssa. Kumma juttu, ei tapahtunut mitään. Kävin ostamassa Motonetistä 50Watin led-heittimet, joissa on 4000 lumenia. Meillä on sellaiset myös tallinpäädyssä ja karsinoiden ovien päällä. Ovat valaisseet nyt vuoden verran todella tehokkaasti, ja ovat heti päälle laitettaessa täysin kirkkaat. 

Näitä valoja ja niiden kiinnityksiä varten isäni hitsasi ristin muotoiset metallipidikkeet, jotka ystäväni avustuksella (pelkäsin mokaavani kriittisen vaiheen) kiinnitimme tolppien päihin. Kaverini myös lyhensi toisen mäntytukin. Totesimme myös varatukiksi otetun kuusipuun lahonneen, joten se siitä varatukista. Veljeni, joka on siis sähköasentaja, oli antanut minulle tarkat ohjeet siitä, miten johto pitää napsutella runkoon kiinni nostovaiheessa. 

Kaivurimies tuli, taas jonkinmoisen odottelun ja jahkailun jälkeen, paikalle ja sitten rupesimme ihmettelemään, että mitenköhän nämä hommat laitetaan pystyyn... Olihan se aikamoista. Räpelsin lampun ruuveineen kiinni telineeseen ja hakkasin johtokoukut tolppaan. Hetki siinä vierähti. Kun tolppa oli pystyssä, pitelin kaivosta tulevasta johdosta kiinni, jottei tolppa hankaisi sitä rikki. Molemmat saatiin paikalleen ja tekemäni suuntaukset arveluttivat minua toisen tolpan osalta hieman. Nostimme tien puolesta tolppaa ja käänsimme sitä hieman toista kohti. 

Sitten odottelin taas kytkentää, ja kun piuhat ja rasiat saatiin paikoilleen, räpsäytin valot päälle ja olin tosi tyytyväinen. Kenttä on nyt valaistu oikealta pitkältä sivulta kahdella lampulla ja toiselta pitkältä sivulta yhdellä, niin että kentälle ei jää ollenkaan pimeitä nurkkia. 

Tolpat sahattiin noin 11 metriä pitkiksi. Betonikaivoon tolppaa upposi reilu metri, joten valo on nyt noin 10 metrin korkeudessa. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut tekstit