Kauden ekat koulukisat

Nyt pitää kyllä sanoa, että olipahan reissu.


Minä ja Rokki ei olla käyty valmennuksessa sitten marraskuun. Olin aika höpsö, kun lähdin heti helppoon A:han, mutta mitä siitä. Parempi on kokeilla kuin jäädä miettimään.

Rokki on myös kangella paljon kivampi ratsastaa. Rauhoittuu kun on rautaa suussa ja on kevyt ja kuuliainen edestä. Rokkia ei siis tarvitse sillä kangella runtata muotoon, vaan jotenkin saa kädestä rauhallisemman otteen kangella. Baucherilla Rokki on aika jäätävä, tavallinen nivel on sillä suht kiva. Kolmipalalla ei pysty keskittymään pidätteisiin ollenkaan. Hän on sen verran herkkä suustaan, niin kaikki ylimääräinen liike siellä häiritsee häntä.


Joka tapauksessa viime lauantaina oli sitten meidän kauden ekat koulukilpailut, seuratasolla Korpimäessä. Sehän on aivan ihana paikka, ihmiset ovat tosi ystävälliä ja kaikki on hienosti hoidettua ja siistiä. Sinne on mukava mennä kisoihin.

Kävin edeltävä torstaina Korpimäessä testaamassa radan ja näyttämässä Rokille paikan. En ole kentällä mennytkään, kun oma kenttä on vielä sohjoinen, eikä siinä pyöriminen itsekseen ole huvittanut. Jäi myös takaraivoon tammikuun lopussa tapahtunut Rokin takaosan täydellinen altalähtö liukkauden takia. Siitä jäi minuun sellainen varovaisuus, että kaarteet ja isommat vauhdit jätetään paremmille pohjille.

Lauantaina kävin vielä aamulla töissä. Olin saanut jonkin tylsän flunssan, jonka takia olin vähän tukkoinen (ja nyt sitten nenä vuotaakin siihen malliin, että se pian irtoaa paikaltaan). Lastenhoito-ongelma lauantaina oli melkoinen. Elviiralle ei löytynyt ollenkaan hoitopaikkaa, ja mieskin oli töissä koko päivän. Perjantaina Elviiran leikkitreffit peruuntuivat ja sitten piti nopeasti keksiä mihin laitan lapsen, että pääsen kisoihin. Naapurin mamma tuli apuun ja lupasi sen aikaa katsoa Elviiraa. Ihan mahtavaa.

Lauantaina oli siis ihan hirveä kiire. Pääsin töistä klo 13 ja heti piti hakea Elviira hoidosta. Ajoin ajatuksissa ohi päiväkodille johtavasta liittymästä ja moottoritietä pitikin sitten ajaa aina Hajalaan asti, että pääsin kääntämään. Siinä kohtaa myös erittäin epäluotettavasta Iphonesta loppui akku, enkä voinut edes soittaa Sonjalle, joka oli luvannut tulla jeesimään kisoihin. Mä melkein hermostuin, mutta sitten ajattelin, että en jaksa hermostua, pitää säästellä paukkuja.

Hain lapsen, vein mammalle ja juoksin sisään vaihtamaan housut noin klo 14.08. Söin vanukkaan ja juoksin ulos. Sonja pesi siellä jo hevosesta pahimpia lantakikkareita pois ja noin vartin päästä päästiin lähtemään eli ihan ajallaan klo 14:27. Ei muuten onnistuisi tällaiset aikataulut lastausongelmaisten hevosten kanssa!

Korpimäkeen ajaa meiltä talvikelillä noin 25 minuuttia, olen varovainen kuski, joten varaan aina enemmän aikaa kuin olisi välttämättä tarpeen.

Perillä oltiin hiukan ennen kolmea. Kävin ilmoittautumassa luokan viimeisenä  - tietenkin - ja sitten katsoimme vielä Valtterin, Hilman isän, radan.

Klo 15.20 alkoi verkka ja klo 15.30 olin sitä mieltä, että kuolen hevosen selkään, jos vielä jatkan. Että eiköhän tämä ollut tässä. Samassa verkassa oli Heli Kehvelin kanssa ja Ville Vintiö, joka on ihan megasöpö suomenhevonen. Siellä me suokki-ihmiset sitten verkkailtiin ja pohdittiin, että mihinköhän kohtaan se pitkältä sivulta alkava pohkeenväistö pitikään lopettaa. Se oli ihan hulvatonta! Jotenkin tosi hyvä fiilis ratsastaa noin kivojen ihmisten kanssa.


Olin taas katsonut väärin lähtöaikani. Kuvittelin, että se on 15.41, mutta se olikin 15.47 ja siinä kohtaa olin jo ihan flunssahiessä. Ei olisi pitänyt lainkaan verkata, mutta jossittelu näin jälkeenpäin onkin helppoa.

Radalla mä koitin nyt vaan olla rento. Jotenkin mulla on ollut sellainen tunne, että varsinkin käynneissä Rokki jännittyy kovasti. Helppo A:10 2011 on lisätty käynti kohta kerrottuna kahdella, ja Rokki rikkoo helposti käynnin tahdin, kun kerään lisätystä keskikäyntiin ohjat.

Alku meni ihan kivasti, Rokki tuntui suht rennolta ravissa, vaikkakin kiemurteli keskilinjalla hiukan. Tulin itselleni väärästä suunnasta. Sitten alkoi se vaikea osuus, eli lisätty ravi. Mulla on Rokin kanssa kaksi vaihtoehtoa. Ratsastaa ravi temponlisäyksenä, koska lisätä Rokki ei osaa. Tai sitten koittaa nostaa sen päätä, jolloin yrittää saada enemmän takaosaa alle, joka yleensä johtaa siihen, että Rokki rikkoo tahdin tai nostaa laukan. Eli toisin sanoen lyllersin alun raviosuudet läpi ilman kummoisempaa lisäystä. Molemmista lisäyksistä 5,5.

Pohkeenväistöjä pelkäsin etukäteen kovasti, koska Rokki jännittyy niissäkin kovin usein ja tulee vahvaksi edestä ja juoksee eteenpäin. Mulle on edelleen epäselvää, kuinka paljon pitäisi väistää ja millaisen asetuksen kanssa väistän, mutta seurattiin nyt ainakin oikeaa tietä. Pohkeenväistöistä tuli hieman yllättäen kutoset, mikä on siis iso yllätys, kun mielestäni me ei edes väistetty, kun tie oli niin loiva. Noooh...

Lisätty käynti on myös ikuinen mysteeri mulle. Katsoin A.T.Unikuvan radan kyseisestä luokasta ja ajattelin vaan, että jaa, heitän vähän ohjaa pois ja lyllerrän lantiolla hiukan mukana. Saatiin siitä kutonen, lapussa lukee "astuu yli, kaula saisi venyä ja energisemmin". Siis tämähän on hauskaa. Mä en tiennyt, että kaulan pitää venyä eteen alas, mutta nyt tiedän :D
Lisätty käynti oli kerrottu kahdella, ja mä vaan taputtelin itseäni mielessäni, että Rokille ei tullut käyntiin tahtirikkoja, eikä se kiihdyttänyt pitkää sivua kohtia.

Sitten seurasi mulle radan jännittävin kohta, siirtyminen lisätystä keskikäyntiin. Rokki helposti ohjia kootessa jännittyy ja nostaa pään ylös ja sekoilee etujaloillaan. Nyt ei. Meni itse asiassa ihan hyvin siirtyminen keskikäyntiin. Siitä saatiin kutonen, lapun mukaan pitää valmistella huolellisemmin. Se ehkä sopii kattamaan mun koko elämäni. "Hanna, valmistele huolellisemmin! Kaikki!" -no, okei sit...

Ensimmäinen takaosankäännös meni ihan ok, ratsastin takaisinpäin ja sitten unohdin ratsastaa. Ajatuksissa olin ihan kahvilla. Rokki ei kääntynyt ja toinen takaosankäännös kesti ehkä noin puolituntia, jonka aikana olisi voinut ajaa Teboilille, ottaa munkkikahvit ja ajaa takaisin kisapaikalle katsomaan miten loppurata menee. No siitä saatiinkin sitten nelonen.

Harjoituslaukka kirjaimessa G nousi ihan ok, vaikka vielä enemmän ylämäkeen meitä haluttaisiin. Ylämäkeen on vaan niin kauhean raskas mennä, kyllä alamäkeen menee paljon helpommin :D

Keskilaukasta saatiin 6,5 mikä on ihmeellistä, en ole varmaan edes aiemmin osannut ratsastaa tarpeeksi kovaa keskilaukkaa, koska nyt mentiin sitten senkin edestä. Täyskaarto vasemmalle oli myös 6,5, puoliympyrä vastalaukassa 6, mutta raviin siirtymisen oikeasti unohdin valmistella. Ajattelin vaan, että fuck shit, ratsastin liian pienen puoliympyrän S-R väliin. Ei semmoisia kannattaisi radalla miettiä, vaan olla hetkessä koko ajan.

Sitten juutuin siihen huonoon siirtymiseen ja Rokki tuli epätasapainoisena C:hen. Nostettiin väärä laukka, enkä mä edes huomannut mitään. Rokki on tehnyt tämän monta kertaa treenissäkin, eli ottaa vasemman, vaikka oikea pitäisi olla. Mulla on lantion kanssa hiukan ongelmia, eli oikea jalka pidempi ja samanmittaisilla jalustinhihnoilla vasen istuinluu painuu enemmän alas, jolloin herkkä Rokki on, että jaa, taas mennään vastalaukkaa. Mä olen niin puuperse, etten edes huomaa mitään, siinä vasta sitten kaarteessa olin varma, että pitää vaihtaa laukkaa. Näistä tuli 2 ja 4 pisteet, heh heh. Täyskaarto ehdittiin sentään tekemään, tosin kiireisenä, oikeaan kierrokksen ja puoliympyrä vastalaukassa ja siirtyminen raviin palkittiin 6,5.


Lopuksi ravi oli hiukan hätäistä, ja olin ihan hirveän harmissani väärästä laukasta. Piti etsiä kyllä aika kaukaa sitä tuomarille suunnattua hymyä, kun ei hymyilyttänyt yhtään. Harmittaa, kun itse teen ihan tyhmiä juttuja, ja hevonen vaan yrittää kaikkensa, mutta sellaista se on. Opettelua!

Jälkeenpäin on itse asiassa ihan kiva tajuta, että kuinka paljon tostakin kokemuksesta oppi! En ollut koskaan aiemmin ratsastanut helpon A rataa lyhyellä kentällä, ja tämäkin oli vasta toinen helppo A ikinä. En ole ehtinyt harjoittelemaan takaosankäännöksiä valmennuksessa kuin kerran, joten pelkästään se, että ne meni edes jotenkin sinnepäin on tässä kohtaa meikäläiselle ihan hyväksyttävää.

Kiva huomata, että Rokin laukka on kehittynyt niin paljon, että OIKEAN laukan noustessa sieltä voi saada 6,5 pistettä. Aiemmin papereissa luki aina "lisää voimaa takaosaan, laukka vielä kovin raaka jne." Nyt luki "Kaunis heppa, tänään teillä oli kovin kiire ja ajatusta enemmän ylämäkeen."

Kuten Sonja paluumatkalla lohkaisi, sitä ajatusta ylämäkeen on jo tosi paljon, toteutus vain lähinnä puuttuu :D

Saatiin ihan odotetustikin luokan huonoimmat pisteet. Mitäs niistä sitten ihmettelemään? Eteenpäin sano mummo lumessa ja Hanna nuhassa.

Jatkossa voitaisiin yrittää saada vähän tasaisempi keskiarvo numeroiden suhteen. Nyt nimittäin oli kaikkea välillä 2-6,5.

Klo oli meidän lopetellessa jo neljä, ja meidän piti äkkiä suihkaista hevonen koppiin ja ajaa kotiin. Ajattelin, että Elviira ranttaloi kuitenkin menemään siellä mamman tykönä.

Ajoin kotiin, hevonen loimiin ja syömään. Sitten menin mamman luo. "Täällä kaikki hyvin. On syöty ja juotu ja leikitty". Niin kauan olikin kaikki hyvin, kun minä tulin paikalle. Elviira sai jäätävän raivokohtauksen, koska hän EI halunnut lähteä kotiin. Söin siinä sitten vielä kalasoppaa, kun sitä kerran tarjottiin ja paranneltiin maailmaan tovin verran ennen kuin lähdettiin Elviiran kanssa kotiin.

Yhteenveto:

Ihan kiva ja opettavainen päivä, mutta vähemmän kiirekin on joskus ollut :D

Parasta päivässä oli touhu ja tohina: olin töissä, olin lapsen kanssa, olin hevosten kanssa ja näin siinä samalla kavereita. Sekä hain hyväksytyn tuloksen helposta A:sta. Multitasking kyl kyl!

Satulat hylkivät lyhyitä ihmisiä?

Kokeilin taas satulaa. Tällä kertaa alla oli koulupainoitteinen yleissatula. Rokille se sopi hienosti, mutta mulle se oli mahdollisimman epäsopiva. Jumputin noin 5 minuuttia satulalla ja heti sain ristiselkäni kipeäksi. Joten ratsastan edelleen Prestigen estepenkillä tai Stubbenin estepenkillä.

Olen nyt kokeillut 68 satulaa yhteensä Leidille ja Rokille. Hirveä ajo- ja aikamäärä uponnut näihin kokeiluihin. En vaan mahdu yhteenkään koulusatulaan. Edelleen paras satula mulle on mun vanha Kieffer Lech Profi, jota ei saa levitettyä enää Rokin tarpeisiin. Se satula antaa lyhyelle ratsastajalle mahdollisuuden istua pystyssä, ei ohjaa liikaa jalkaa ja siinä on myös kapea keskiosa, eli jalat eivät aukea liikaa.

Lähes kaikki Albionin koulupenkit ovat olleet kaameita. Prestigen koulusatuloissa takapuoleni on mennyt kuin ankalla ja polveni hakannut vasten reisitukea. Kai nuokin satula on tehty keskivertoihmisen 175 cm pituuteen. Minä olen 160cm ja töppöjalkainen. Estesatuloissa sentään polvituet tulee oikeaan kohtaan. Great.... nyt tunnen itseni kääpiöksi...

Haluaisin flat seat koulusatulan, lyhyillä siivillä, isolla selkärangantilalla , suht suoralla rungolla ja takaa ylöspäin kaareutuvilla paneeleilla. Ja mahdollisimman minimaalisella reisituella. Tällaisen ostan heti, kun mulla on ylimääräinen 4000e taskussa.

Tai sitten vaan ratsastan tyytyväisenä estesatuloilla. 2012 uutena ostamani Stubben Edelweis on aivan ihana. Suurin osa ihmisistä ei tykkää siitä yhtään, mutta mun ristiselkä oikein huokaa, kun istun siinä. Pääsen lähelle hevosta ja istuin tai tuet ei ohjaa mua yhtään, eli lihaksilla saa siellä pönöttää.

Ihmettelen, että onko muilla lyhyillä ratsastajilla samanlaisia ongelmia? Vai onko ratsastus vain pitkien ihmisten laji?

Maaliskuulumisia ja lumettoman maan odotus

Sulaispa jo...

Tuntuu, että tämä talvi on kestänyt iäisyyden. Hevosella kyllä pääsee, mutta en ole kovin reipas vetämään traileria näissä sohjosäissä.

Tänään Hilmalla oli kolmatta kertaa kärryt perässä. Hilma kääntyi vuodenvaihteessa kaksivuotiaaksi, ja opettelee nyt hiukan myöhäisesti kärryttelemään.

Ensimmäisellä kerralla laitoimme kärryt perään mun miehen kanssa. Hän syötti ohraa ja mä lykkäsin aisat aisalenkkeihin. Mentiin taluttaen molemmilta puolilta pari kierrosta kentällä. Varsa oli kovin tyytyväinen ja sai ohraa joka kierroksen välissä.

Sunnuntaina Hilmalla oli toista kertaa kärryt perässä. Minä ja Ville talutettiin ja Heli istui kyydissä ja ohjasi. Hilma käyttäytyi aivan superhienosti.

Tänään maanantaina Hilmalla oli kolmatta kertaa kärryt perässä. Talutin Heliä alkuun sen kanssa, mutta Hilma vain seurasi mua, eikä kuunnellut ajajaa ollenkaan. Tehtiin niin, että Heli meni päähän ja mä kiipesin kärryille. Heli antoi pitkän narkin ja pian todettiin, että sen voisi vaikka ottaa pois, niin Hilma joutuisi keskittymään ajo-ohjeisiin kärrykuskilta.

Siinä me sitten Hilman kanssa ajeltiin pitkin kenttää, otettiin pätkiä ravia, pari nättiä pysähdystäkin ja käyntiä. Hilma toimi kuin unelma! On se vaan sellainen sydänkäpynen!

  Rainion Heli naapurista on ollut nyt pari kertaa meitä opettamassa, ja hän myös kuvasi Hilman ja mun ensimmäiset itsenäiset ajot. Hih! Tämä on kyllä paras heppa ikinä!

Käytiin vielä kääntämässä maastossa takatiellä. Sen teimme tosin talutuksessa. Hilma ei sielläkään hötkyillyt yhtään, vaan käyttäytyi kuin olisi aina ollut kärryjen edessä.

On se uskomattoman ihana - olen aivan rakastunut häneen!

Kuvia viime kesältä

Samoja kuvia löytyy ystäväni Veeran blogista: Näe minut tässä

Viime kesänä Veera lainasi mulle kankisuitsiaan ja niillä harjoiteltiin Leidin kanssa vähän korkeammalle kokoamista. 

 

On se rautiaskin vaan niin kaunis väri auringonpaisteessa!

Tässä kuvassa vaihdetaan vähän enemmän ylämäkeen, heh. Leidi oli mielettömän kuuliainen kangilla, ja teki hyvää muodolle ottaa kuuriluontoisesti kankitreeni.

Talvikuntoilua

Rokin kanssa ollaan haettu mäistä ja hangesta aikamoiset lihakset. Nyt on lihakset vaikeampiinkin kiemuroihin, jos tuo kevätpörriäisen tekemä energia vielä hiukan laantuisi.

Hilmalla oli tänään toisen kerran kärryt perässä. Heli kiipesi kuvan oton jälkeen kärryille, ja otettiin pienet pätkät raviakin.