Tuntuu, että tämä talvi on kestänyt iäisyyden. Hevosella kyllä pääsee, mutta en ole kovin reipas vetämään traileria näissä sohjosäissä.
Tänään Hilmalla oli kolmatta kertaa kärryt perässä. Hilma kääntyi vuodenvaihteessa kaksivuotiaaksi, ja opettelee nyt hiukan myöhäisesti kärryttelemään.
Ensimmäisellä kerralla laitoimme kärryt perään mun miehen kanssa. Hän syötti ohraa ja mä lykkäsin aisat aisalenkkeihin. Mentiin taluttaen molemmilta puolilta pari kierrosta kentällä. Varsa oli kovin tyytyväinen ja sai ohraa joka kierroksen välissä.
Sunnuntaina Hilmalla oli toista kertaa kärryt perässä. Minä ja Ville talutettiin ja Heli istui kyydissä ja ohjasi. Hilma käyttäytyi aivan superhienosti.
Tänään maanantaina Hilmalla oli kolmatta kertaa kärryt perässä. Talutin Heliä alkuun sen kanssa, mutta Hilma vain seurasi mua, eikä kuunnellut ajajaa ollenkaan. Tehtiin niin, että Heli meni päähän ja mä kiipesin kärryille. Heli antoi pitkän narkin ja pian todettiin, että sen voisi vaikka ottaa pois, niin Hilma joutuisi keskittymään ajo-ohjeisiin kärrykuskilta.
Siinä me sitten Hilman kanssa ajeltiin pitkin kenttää, otettiin pätkiä ravia, pari nättiä pysähdystäkin ja käyntiä. Hilma toimi kuin unelma! On se vaan sellainen sydänkäpynen!
Rainion Heli naapurista on ollut nyt pari kertaa meitä opettamassa, ja hän myös kuvasi Hilman ja mun ensimmäiset itsenäiset ajot. Hih! Tämä on kyllä paras heppa ikinä!Käytiin vielä kääntämässä maastossa takatiellä. Sen teimme tosin talutuksessa. Hilma ei sielläkään hötkyillyt yhtään, vaan käyttäytyi kuin olisi aina ollut kärryjen edessä.
On se uskomattoman ihana - olen aivan rakastunut häneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti