lauantai 5. joulukuuta 2015

Leidin suvun tutkimista

Olen sairastanut koko kehon voimattomaksi vetävää flunssaa nyt keskiviikosta asti. Jos vaikka pari päivää pystyisin lepäilemään, niin paranemistodennäköisyydetkin paranisi. 

Kerrankin, kun en viipota tuolla vesisateessa roudaamassa heiniä tai lantaa, kiitos Sadun ja Villen, nörttigeenini aktivoituvat. Kun en jaksa puhua, on aika tutkia ja hutkia. 

Leidin suku kiinnostaa minua kovasti. En puoliveristen suvuista noin ylipäätään oikein mitään ymmärrä. Holstainerin olen aina halunnut, koska ne ovat olleet omaan silmään `täydellisiä´. 

Leidi on syntynyt Puolassa, SK Kierzbunin siittolassa. Hänen nimensä oli silloin Legenda, nyt Legenda III. Leidin isä on Herubinek, jonka väri on ciemnogniada - googlekääntäjän mukaan tumma lahti. En siis tiedä, onko hän ollut tummanrautias vai tummanruunikko. Isän puoli menee Ramiro Z nimiseen holstainersukuiseen hyppyheppaan, jota on käytetty eurooppalaisessa urheiluhevosjalostuksessa paljon. 


Leidin isä on Herubinek, ii. Rubin, jonka emän Waikikin isä on Werther, josta löytyy jopa valokuva. Tätä linjaa löytyy jopa niinkin pitkälle kuin 1800-luvun lopulle. Hyvännäköisiä oreja siellä. 

Leidin isän isän puoli on täynnä holstainereita ja hannovereja. 

Leidin isän emä Heroina n suku isän puolelta sisältää ensin wielkopolskeja, sitten lähes kaikki ovatkin jo täysiverisiä. Tämän sukuhaaran tiedot ulottuvat niinkin pitkälle kuin 1680 -luvulle, jossa ensimmäinen merkintä täysiveriselle oriille Byerley Turk

Hevoset ovat hyvin luetteloitu nettiin. Itsehän en tiedä juuriani edes 1800 -luvun puoleen väliin asti. 

Leidin isän emän emä on Hajmanistka. Hän on ollut musta, niin kuin monet muutkin Leidin esi-isät. Rautias on dominoiva väri, mutta varsassa olisi mahdollisuus mustaan kuitenkin... Jos nyt haluaisi varsan tehdä. Tämä haara on pelkkää verta, kaikki isäorit ovat englannin täysiverisiä. Tämäkin isäorien haara ulottuu Darley Arabianiin asti, 1702 -vuoteen asti. 

Tämä jotenkin kuva jotenkin ihastutti rakennekuvien joukossa. Laukkaratsu duunissaan. Yksi Leidin esi-isistä siinä siis. 

Leidin isään, Herubinekiin on siis yhdistetty klassisia, raskaampia keskieurooppalaisia urheiluhevosia ja nopeita ja kestäviä englannintäysiveriä. 
Padin ruudussa Leidin emän Lalkan synnytyskertomus. Pikkuvihossa suomennosharjoittelua ja etualalla Leidin passi. 

Leidin emän Lalkan tiedot olivatkin pienoisen salapoliisityön takana. Passissa Lalkan tiedot on isot, siniset rastit. Se on kuitenkin aika höperöä, sillä erikoishyvällä googletuksella ja kääntämisellä Lalkan isän saa selville, jonka jälkeen tutkimustyö onkin lähinnä puolankielisten sanojen ihmettelemistä. 

Leidin emän isä on Tamborek, joka on syntynyt 1983 Kombinat PGR Zydowon siittolassa. Siellä on vissiin 80-luvulla ollut kova meininki, kun Suomeenkin asti on hevosia päätynyt, jo ennen nykyistä polskiponien rynnäkköä. Tamborekin isän puoli on parin wielkopolskiksi merkatun isäorin jälkeen muuttuu englannin täysiverisiksi. Sieltä löytyy muun muassa Szczecin, josta löytyy kaksikin kuvaa. Tämä linja johtaa lopulta Leidin isän puolelta kaukaa historiasta löytyvään Darley Arabianiin. Eikö ole mielenkiintoista?! 

Leidin emän isän emä on Wulka, 1975 syntynyt (gniada - ruunikko - rautias???) wielkopolska. Wulkan isän isä onkin sitten jo täysiverinen, Viareggio, jonka isähaarasta löytyy mm. Pharos, Polymelus, Tämä linja menee jälkeen monen isäoriin kautta Darley Arabianiin. Haarasta viimeisten isäorien alta löytyy vielä emähaara, joka menee niinkin kauas kuin 1668 -vuoteen ja Rigged Ladyyn

Nyt alan tuntemaan itseni jo hiukan höperöksi... 

Tähän asti siis Leidin isän emän isälinja kuin myös emän isän isälinja on ollut täyttä verta.Tutkinpa hieman mitä emän isän emän emälinja pitää sisällään. 
Sieltä löytyy wielkopolskiksi rekattuja, trakehnereita sekä jotain ihme east prussianeja. Tutkin asiaa...

A - haa. Täällä lisää East prussianista, englanniksi. 

Sitten ihmettelen sitä, miten ihmeessä ei tiedetä mistä emästä Leidin emä Lalka on syntyisin? Harvoin sitä nyt varsaa syntyy ilman, että emästä on tietoa. En tiedä vielä miten tätä lähden selvittämään. Toistaiseksi olen löytänyt vain tietolähteen, jossa Lalkan emästä luki "aatelisen tyyppinen hevonen." Se ei rajaa hakua paljoakaan... Valistuneita vinkkejä otetaan vastaan. Jos saan villisti veikata, ja totta kai saan, sieltä puolelta tulee arabia. 

Nörtteilemisiin! 

perjantai 4. joulukuuta 2015

Klinikkakäynti - Anivet

Paljon kehuja kerännyt Dirk Fister oli tulossa Anivetiin. Facebook jaksoi koko ajan mainostaa mulle, että "Tsekkaa hevonen ennen kisakautta, ajoissa ongelmiin kiinni." 

Musta oli tuntunut jo epämääräisen hetken, että Rokki ei ollut ihan satanen. Sillä ei ollut mitään näkyvää ontumaa eikä epäpuhtautta. Oikea suupieli oli muuttunut hiukan kovemmaksi ja oikea laukka ei aina noussut heti. 

Kuitenkaan ei mitään suurta. Itse asiassa Rokki kokosi laukkaakin todella hyvin. Tehtiin ehdottomasti meidän hienointa ja hitainta laukkaa joulukuun ekana ja tokana päivänä. 

Jotenkin vain alitajuntaisesti olen kokenut, että nöyryydestään ja positiivisesta työskentelyinnostaan huolimatta hevonen ei ole ollut ihan itsensä. Rokki on heilutellut välillä ärsyyntyneenä päätään ja ollut jotenkin ei niin kuulolla, vaikka se onkin yleensä superkuulolla. Olen ratsastanut Rokkia nyt pitkälti pehmeällä nivelkuolaimella, ilman kannuksia ja ainahan me ilman piiskaa ollaan. Joten häntä ei ole vedetty väkisin nippuun ja pakotettu muotoon. 

No, mentiin sitten klinikalle, kun sinne kerran ajan sain. 

Klo 15.00 meillä oli aika varattuna. Olin niin jännittynyt, että ajoin kaksi kertaa matkalla harhaan. Eikä meiltä ole Anivettiin kuin kolme käännöstä oikealle... 

Klo 15.30 menin Rokin selkään ja näytin Fisterille millainen Rokki on selästä käsin. Tietenkään en ehtinyt vaihtamaan edes ratsastusvaatteita. Olin päivällä tekemässä tallityöt ja tarhojen siivoukset, kengittäjä kävi ja laittoi Rokin ja katsoi Hilman ja siitä lähdin suoraan klinikalle. 

Siellä sitten menin Haltin tuulihousuissa, heh heh. Esitettyäni laukan ympyrällä molempiin suuntiin ja ravin ympyrällä molempiin suuntiin, Fisterin avustaja (nimi ei jäänyt muistiin) taivutti takajalat minun ollessa selässä. Melkoista! Siinä sitten ravailtiin. Rokki reagoi pienesti taivutukseen molemmilla takajaloilla. Kävelin hevosen ja otin kamat pois yltä. 

Sitten odoteltiinkin melkoisen verran. Olikohan klo 17.30 kun päästiin röntgeniin. Rokista kuvattiin kaikki selkää ja takajalkoja myöden. Laskua odotellessa...

Hyvää oli se, että rangasta eikä jaloista löytynyt muuta kuin ta ta taa takajalkojen distaalisissa intertarsalinivelissä, toisessa ahtauma ja toisessa kinnerpattimuutoksia. Muualta ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta, joten siinä mä riipun toiveikkaana.

Sitten odoteltiin taas tunnin verran. Ja noin klo 18.30 ruvettiin PRP hoitoa piikittämään sinne niveliin. PRP on suhteellisen uusi hoitomuoto, jossa Rokin omista verihiutaleista tehdään jonkinlainen nivelen omia kasvutekijöitä lisäävä seerumi. PRP on ilmeisesti nyt trendikäs hoitomuoto, ja sillä on saavutettu myös hyviä hoitotuloksia jo yhden hoitokerran jälkeen. Kortisonipiikitys poistaa niveltulehduksen, mutta ei hoida vaivaan johtanutta syytä. PRP:n tavoitteena on lisätä nivelnesteen ja kehon omien paranemistekijöiden tuotantoa. 

Tarjolla olisi ollut myös "rubber boots" kengät, jotka todellisuudessa olivat jotain kevyttä metalliseosta (ehkä alumiinia) olevat kengät, joissa oli kolme noin kolme senttiä pitkää kumikappaletta, 1 milliä korkeita. Tämän kumin pitäisi sitten toimia iskunvaimentimena, ettei kinner ärtyisi. Joo, ihan kiva ajatus, mutta kun siihen kenkään pitää silti laittaa hokit, ettei hevoset kaadu näillä keleillä. En ottanut niitä. Musta se oli kukkua. 

Kotiutusohjeiksi klo 19.30 saatiin kolme päivää kävelyä, jonka jälkeen käyntiä ja ravia rauhakseltaan. Kahden viikon jälkeen saa ratsastaa käynnissä ja ravissa tavallisesti. Kuuden viikon kohdalla saa liikuttaa normaalisti jo laukassakin, mikäli hevonen tuntuu hyvältä. Jos ei, niin uudelleen yhteys klinikkaan. 

Hyvä aika sairastaa, kun talvisin ei kisoja tarvitse missata. Kovasti mua nyt mietityttää miten saan Rokin pysymään hyvässä kunnossa ja terveenä treenissäkin. Back on Track kinnersuojat ajattelin hankkia, ja siirtää Rokin karsinasta pihattoon, jotta se liikkuisi vähän koko ajan. Kylmäyssuojat treenin jälkeen laitettavaksi hommasin jo. Nyt mietin pitäisikö ruokintaan lisätä jokin nivelvalmiste. En tiedä niistä mitään. 

Olen kyllä aika alakuloinen tästä löydöksestä. Hiukan piristää se, että Fister totesi Rokkia takaapäin katsoessaan: "very good muscles" ja diagnosoituaan ja mun itkiessä röntgensalissa (ihan tyypillistä herkkyyttäni - levittäytykää - ei paniikkia - ei mitään nähtävää :D ) että hänen mielestään tämä on "minor problem". Valmentajani mielestä myöskään mulla ei ole syytä hermoilla. Tosin hermoilen silti, koska olen sellainen huolestuja. No, elämä näyttää. Ja voihan aina tehdä sitten varsoja, HYVÄKINTEREISELLÄ JA PUHTAAKSI kuvatulla orilla. Niin.

torstai 3. joulukuuta 2015

Kentän valot / suunnittelusta (heheheh) toteutukseen


Tässäpä tulee postaus kentän valoista. Tekisi mieli kirjoittaa tähän, että älkää tehkö ainakaan näin. Ja kirjoitankin niin. Näihin valoihin liittyi epävarmuutta ja draamaa.


Pohjatyöt tehtiin viime vuonna näihin aikoihin kenttää tehdessä. Päätin, että valot suunnataan kentän oikealta pitkältä sivulta taloamme kohti, jotta ne eivät paista naapuriin. Olen varmasti aivan ylikiltti, koska naapurithan voisivat tavallaan myös käyttää sellaisia ihmeellisiä asioita kuin ikkunaverhot. No joka tapauksessa, tämä suunta sitten valittiin. /Myöhemmin käy ilmi, että se oli ihan hyvä päätös. 

Kentän kantavien kerrosten alle upotettiin kaapelit, jotka tuotiin ylös betonilieriöistä. Niille on varmasti jokin ammattitermi, mutta en tiedä sitä. Olisikohan sadevesikaivo? 

Vuoden verran maakaapelit olivat käyttöönottoa vailla. En muista, kuinka paljon näihin kaapeleihin meni rahaa, kun samalla ostin myös uuden antennijohdon, joka myös mätettiin maahan ja tuotiin sisään taloon. Tosin sitä ei taida olla vielä(kään) kytketty. Ei meillä kyllä katsota televisiota, että sinänsä oli aika turha ostos. Rahaa meni näihin yhteensä ehkä noin 200 euroa. 

Viime kesänä tarhojen pohjia parannettiin, ja hevosten metsätarha kaadettiin paljaaksi. Kaadetuista puista isäni ja kummisetäni valitsivat kaksi mänty- ja yhden kuusitukin. Äitini, puuhakas pikkusupernainen, ja puolisoni kuorivat puista kaarnan petkeleillä (olikohan se...) Itse kannoin samaisena ajankohtana karsittujen puiden oksia salaojasoran päälle. 

Sitten rungot siirrettiin kentän laitaan kuivumaan, jossa ne ehtivät olla noin kolme kuukautta, ennen kuin kyllästin ne Maaliosmasta hankkimallani puunkyllästeellä. Ostin samalla myös maalia huonekaluprojektiini ja muistelisin, että taas hintalapussa oli jokin satasen kaltainen summa. 

Pläästin kyllästeen syksyisessä aurinkotihkussa ja ajattelin, että vituiksihan tämä nyt meni, kun näihin puihin sataa. Ei se mennyt. Tosin tukit olivat sen verran painavat, etten saanut niitä yksin pyöräyteltyä ympäri, joten ne ovat sanotaanko nyt vaikka "vähän taiteellisesti" suditut...

Tämän jälkeen odottelin aikani, että mitäköhän sitten tapahtuisi kaikkien kaivuu- ja nostotöiden kanssa. Kumma juttu, ei tapahtunut mitään. Kävin ostamassa Motonetistä 50Watin led-heittimet, joissa on 4000 lumenia. Meillä on sellaiset myös tallinpäädyssä ja karsinoiden ovien päällä. Ovat valaisseet nyt vuoden verran todella tehokkaasti, ja ovat heti päälle laitettaessa täysin kirkkaat. 

Näitä valoja ja niiden kiinnityksiä varten isäni hitsasi ristin muotoiset metallipidikkeet, jotka ystäväni avustuksella (pelkäsin mokaavani kriittisen vaiheen) kiinnitimme tolppien päihin. Kaverini myös lyhensi toisen mäntytukin. Totesimme myös varatukiksi otetun kuusipuun lahonneen, joten se siitä varatukista. Veljeni, joka on siis sähköasentaja, oli antanut minulle tarkat ohjeet siitä, miten johto pitää napsutella runkoon kiinni nostovaiheessa. 

Kaivurimies tuli, taas jonkinmoisen odottelun ja jahkailun jälkeen, paikalle ja sitten rupesimme ihmettelemään, että mitenköhän nämä hommat laitetaan pystyyn... Olihan se aikamoista. Räpelsin lampun ruuveineen kiinni telineeseen ja hakkasin johtokoukut tolppaan. Hetki siinä vierähti. Kun tolppa oli pystyssä, pitelin kaivosta tulevasta johdosta kiinni, jottei tolppa hankaisi sitä rikki. Molemmat saatiin paikalleen ja tekemäni suuntaukset arveluttivat minua toisen tolpan osalta hieman. Nostimme tien puolesta tolppaa ja käänsimme sitä hieman toista kohti. 

Sitten odottelin taas kytkentää, ja kun piuhat ja rasiat saatiin paikoilleen, räpsäytin valot päälle ja olin tosi tyytyväinen. Kenttä on nyt valaistu oikealta pitkältä sivulta kahdella lampulla ja toiselta pitkältä sivulta yhdellä, niin että kentälle ei jää ollenkaan pimeitä nurkkia. 

Tolpat sahattiin noin 11 metriä pitkiksi. Betonikaivoon tolppaa upposi reilu metri, joten valo on nyt noin 10 metrin korkeudessa. 


tiistai 1. joulukuuta 2015

Hyvä kouluvalmennus, parhain mieli!


Rokki pukeutuneena kuninkaalliseen siniseen. Ei lähtenyt yhtään lapasesta, ei...



Käyn Sannan valmennuksissa epäsäännöllisen säännöllisesti. Näin kulttuuri- ja opetusalan keikkatyöläisenä, pienen lapsen äitinä ja muusikon puolisona voin varmaan jo käyttää syvää rintaääntä ja sanoa, että välillä on vähän kokoamista noissa aikataulujen palapeleissä. Jokaisella on haasteensa. Meillä mieheni kanssa se, että joka päivä tai jopa joka tunti saattaa tulla lentävä lähtö johonkin keikalle tms. jonkun poissaolijan paikkailuun, mikä tietenkään ei ainakaan helpota päivähoitoaikojen tai valmennuksien sopimista. En valita, elän ihan parasta elämää, jonka olen itse valinnut. Välillä vaan meinaa tukka lähteä päästä, kun vauhtia on niin paljon ja moneen suuntaan.

Kun sinne valmennukseen sitten joskus ihmeen kaupalla ehtiikin, eikä samaan aikaan esimerkiksi se kolme viikkoa tavoiteltu kaivurimies päätä saapua työmaalleen tai kurkkuun ilmesty kaktus, niin onhan se nyt ihan mahtavaa! Joku toinen ihminen kertoo mulle, mitä pitää tehdä ja jos mä teen sen oikein, mulle sanotaan HYVÄ. Onhan valmentautuminen ja oppiminen nyt ihan parasta huumetta. Tehdä yhtäkkiä jotakin sellaista, jota en ennen edes osannut kuvitella tekeväni.

Me tehtiin edellisellä kerralla Rokin kanssa avoja ja sulkuja. Ensin käynnissä niin, että etuosa ja takaosa vain vaihtoivat paikkaa, satulan pysyessä "omalla urallaan": Sitten ravissa niin, että ensin harjoitukseen pitkälle sivulle avossa ja keskellä voltti,josta jäätiin sulkuun. Lopuksi teimme vielä sulkua diagonaalilinjalla ravissa, ja voi että mä ehkä leijuin  oppimiseuforioissa. En tiedä saako muut niin hulluja kiksejä oppimisesta kuin minä, mutta mun mielestä se on ihan tyydyttävimpiä tunteita. Onnistumista! joka muuttuu hetken kuluttua osaamiseksi.

Lopuksi harjoiteltiin laukannostoja kevyestä käyntiavosta. Ja käynnissä tehtiin kävelytakaosanympärikääntymisiä. Oli kyllä hurjan inspiroiva valmennus. Tästäkin on jo kolme viikkoa, mutta kahlaan samoja harjoitteita edelleen läpi.

Leidi ja SE SATULA


Leidi ekaa kertaa hackamoren kanssa.
 Leidin kanssa ollaan tehty syksyn mittaan ihan perusratsastusta. Esteitä olen mennyt ihan liian vähän, niitä voisin vaikka vielä sulalla kelillä yrittää mennä.

Leidin kanssa on ollut tosi vaikea löytää hänelle ja mulle ja vielä Satullekin sopiva satula. Viimeisin Amerigo DJ Pinerolo koulusatula kokonaan ilman polvitukia vaikutti lupaavalta. Ratsastin sillä viikon verran ja olin ihan, että juuhuu, olemme löytäneet voittajan. Joo, ei... 

Parin viikon jälkeen (huom... onneksi se satula oli vuokralla...) huomasin, että satula rupesi nokittamaan sekä Rokilla että Leidillä, jälkimmäisellä tosi pahasti. Yhden kouluvalmennuksen ehdin satulalla menemään, mutta siitäkin ristiselkä tuli kipeäksi. Taas olen menossa osteopaatille, kun selkä meni niin paineeseen siitä satulassa. Kun kaksi hevosta päivässä joka päivä ratsastaa itselleen sopimattomalla satulalla, niin kipeäksihän siinä tulee. 

Sitten mietin, että hmmm... ne prestiget ovat olleet hyvänmallisia sekä Rokille että Leidille. Niissä on iso selkärangankanava, jonka valmentajani Sanna ehkä hyväksyy. Prestigen koulusatuloissa sitten taas on mulle aivan liian isot toppaukset sekä siivet, joten etsin ja löysin - YLEISPENKIN. Niinpä. Eikö ole kamalaa, että wannabekouluratsastaja ratsastaa yleissatulalla? 

Sain sen marraskuun lopussa käsiini, ja olen mennyt sillä nyt viikon verran. Se on kova istua, mutta ei ohjaa mua mitenkään. Se on siis täydellinen! Se sopii hevosillekin, tosin laitoin karvan alle, koska Leidillä on lapakuopat. Rokin kanssa mun pitääkin ottaa vähän fylliä pois, menin hiukan satulan taakse jo näillä Leidille sopivilla säädöillä. Satula ei maksanut paljoa, kolme Amerigon vuokraa kattaa jo tämän yleispenkin. Joskus näinkin päin... Toivottavasti en nyt pian taas joudu vaihtamaan sitä.

Olen ratsastanut Leidiä nyt hackamorella ja paineellisella kuolaimettomalla. Pitää kyllä sanoa, että on se herkkä tamma. Tykkään siitä niin paljon, mutta ei se ihan simppelein hevonen maan päällä ole. Leidissä on paljon verta, ja hänellä on tuo reaktionopeus vähän eri luokkaa kuin Rokilla. Kuitenkin hän on niin kiltti, ettei tee mitään ikävää tahallaan. Sellainen höpsö mammamussukka :D

Syksyn kuulumiset ja viikko-ohjelma

Kirjoittelen pitkästä aikaa. Syksy on ollut superhektinen, enkä oikeastaan ole ehtinyt rauhoittumaan sen vertaa, että olisin istunut alas ja kirjannut hevosjuttuja. Paljon on kuitenkin ehtinyt tapahtua.

Kasvattajakisan jälkeen olen treenannut Rokin kanssa hannamaisen epäsäännöllistä kurinalaisuutta hyödyntäen. Mulla johtoajatuksena on se, että hevosella pitää olla kivaa ja sen pitää saada hyvää mieltä ja onnistumista joka treenistä, sekä se että mulla on kivaa, mikä ei näin sadesäiden syksyllä olekaan mikään pikkutavoite.


Rokin pääkuva, monen vuoden piirustustauon jälkeen.

Meidän viikot koostuvat seuraavanlaisista heppailukerroista. Kerran viikossa teen yleensä kankitreenin, jossa kokoan vähän vaativammin ylös etuosaa ja otan takaosaa alle. Pidän paljon taukoa, ja annan hevosen venyttää myös pitkäksi kangen kanssa. 

Maastossa käydään ainakin pari kertaa viikossa. Usein menen Rokilla ja otan joko Hilman tai Leidin käsihevoseksi. Joskus menen myös Leidillä ja otan Rokin käteen. Ajan myös Saken kanssa treeniä niin, että Rokki juoksee vierellä. Käsihevosella käytän paineriimua, suuhun en halua mitään laittaa. Hyvin on toiminut tähän asti. Viimeksi maastossa Rokki ja Leidi tuijottivat maahan kaatunutta (uusi asia tutussa paikassa) ja ottivat siitä pikkulähdöt. Ihme kyllä Leidi pysyi kädessä silti, vaikka siinä pyörittiin. Metsä oli myös täynnä valkohäntäkauriita, mutta niistä hevoset eivät pahemmin enää välitä. 

Yleensä tehdään viikossa myös jokin kaveletti- tai puomitreeni, joskus kun sattuu olemaan aikaa, käydään myös Kirsin luona esteharjoituksissa. Rokki on kuitenkin siinä estehommassa hyvin lahjaton, näin suoraan sanoakseni. Yli se menee kaikesta, eikä ota tikkuja, mutta Rokille täytyy tehdä kaikki valmiiksi. Varmaan kaikille täytyy, mutta ne kaikki muut ei välttämättä ole joka esteen jälkeen ristilaukassa... Varsinkin sarjalla se on megahirveetä. En ole mikään esteintoilija, lähinnä se on sellaista kuolemanpelon käsittelyä. 

Meidän maastoretket koostuu aika pitkälti metsässä rämpimisestä, kiipeilystä, hiekkatielaukoista ja kävelystä. 
Yleensä kerran viikossa liinatan Rokin ja tehdään myös maastakäsittelyä. Yleensä avoa tai pohkeenväistöä, tällaisia perushelppoa harjoituksia, joissa hevonen joutuu käyttämään päätään. Rokki väsyy tosi nopeasti uusista jutuista. Silloin mä koitan malttaa ja lopettaa, vaikka yleensä se on just se kohta, kun mä innostun, että jee, nyt se osasi sen. 

Tietenkin tavoitteena on myös käydä meidän valmentajan luona treenissä, mutta aina ei aikataulu tai vointi anna myöden. 

Esimerkkiviikko-ohjelma meidän elämästä:
Ma: maastolenkki käsihevosen kera
TI: kouluratsastusta, läpiratsastus nivelellä.
Ke: hömpsöttelyä ilman satulaa, kentällä
To: vapaa
PE: kankitreeni, uusien asioiden opettelua
La: liinatus ja maastatyöskentelyä, ehkä nopeasti selkään ja edellisen päivän asiat nopeasti läpi
Su: reipas maastolenkki 









Suositut tekstit