Ensimmäinen kerta satulassa nahkasaappaat jalassa

Kävin puolenpäivän aikoihin tallissa ratsastamassa ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa ponitammaa. Otin mukaan myös nahkasaappaat ja tarkoitus oli pikkuhiljaa totuttautua niihin hevosen selässä, mukana oli siis myös kumiset saappaat. Sitten kun nahkikset olisivat käyneet liian ahdistaviksi, olisin lyönyt kumiset jalkaan, mutta nyt niin ei tarvinnut tehdä. Jei.

Aluksi menin yhden reiän liian pitkillä jalustimilla, mutta sitten löytyi sopiva pituus ja herranen aika mikä muutos hevosessa tapahtui. Nyt pystyn käyttämään pohjetta ylhäältä asti, koska saappaiden taka - eli pohjeosat on kovitetut. Ihan mahtavaa! Tuntuma on aivan uudenlainen!

Hevonen tuli loppuharjoituksesta mahtavaan peräänantoon ja sain omaa istuntaani pystynpään. Fiilis on todella hyvä! Tähän lisättynä se, että yksi hevonen on lähdössä tallista ja tallipaikka vapautuu yhdelle nuorelle naiselle, joka on hommaamassa itselleen elämänsä ensimmäistä omaa hevosta. Seuraava tallipaikka onkin sitten varauksessa mulle! Oletin, että siihen menisi ainakin vuosi, mutta... Kuten tuurini on ennenkin ollut, tuskin tallipaikan vapautumiseen vuotta menee.

Eli nyt katselen hevosilmoituksia vielä enemmän sillä silmällä, vaikka nyt on tosiaan se ihana Leijonatar satulan alla. Oman hevosen osto pelottaa ja jännittää ja toisaalta innostaa ja inspiroi. Omistaminen on kalliimpaa, vastuuta on enemmän. Mutta... Voin ostaa sellaisen hevosen mikä minulle sopii, ja tehdä sillä sitä mitä haluan. TERVE HEVONEN on parasta maailmassa :D

Leijonattaren selässä neljättä kertaa

Eikä kertaakaan tullut pukkilaukkaa. Neito meni kiimastaan ja toisella puolen peltoa huutelevasta orista huolimatta oikein hienosti. Laukkojen jälkeen hän jopa vastasi kehuihini hörinällä. Olen varmaan rakastunut :D Kivaa oli, ja ehkä mennään jotkut pikkukisat veivaamaan kesällä. Tosin Lioni pistetään paksuksi aika piakkoin, mutta se ei kuulemma kisaamista estä.

Nyt omistaja miettii haluaako hän antaa hevosen mulle kokonaan ylläpitoon, ja mitä siitä pyytää, vai onko tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn. Semmoisia.

Tänään tein hepan kanssa normaali eteen - alas työskentelyä, vähän avoja käynnissä ja ravissa, siirtymisiä ja pysähdyksiä kaikista askellajeista. Tämä hevonen osaa ne ja on kuulolla - IHANAA!!!

Vähän shaibander kuva, mutta tulipahan jotain otettua. Sain muuten lisätietona, että on hyppelyuransa lopettanut sopivan ratsastajan puuttuessa. Että nyt kouluhevosuraa edistämään!

Nahkasaapas yritys numero 1.

Menin tallille plankatut nahkasaappaat kainalossa ja laitoin ne jalkoihin. Siinä vaiheessa kun olin tuonut hevosen satulan, suitset, suojat ja harjapakin käytävälle, vasemmasta pohkeesta veti suonta siihen malliin, että pakko ne oli pois ottaa.

Tallinomistajanainen selvitti tutultaan, kuinka saappaisiin pitää totutella. Eka päivä 5 minuuttia kävelyä, seuraavana päivänä 15 minuuttia kävelyä. Sitten voi mennä hetkeksi jo hevosen selkään ne jalassa, ja ottaa sitten pois, kun alkaa tuntua liian hirveältä.

Tänään tein ruokaa, tortilloja, nahkasaappaat jalassa. Olin vähän kömpelö ja astuin miehen pikkuvarpaan linttaan. Tuli vähän ruokasotaa! Tortilloista tuli hyviä, tosin cheddarjuustokastike oli liian makeaa ja esanssista, en tykännyt. Santa Marian epäpyhää juustokastiketta. Maltillinen yäk.

Tänään olisi tarkoitus vielä käydä pikkurullistelulenkillä ja venytellä kaikki isot ja pienemmätkin lihakset. Ratsastuksen jälkeen pitäisi aina venytellä, mutta turhan usein se kyllä jää tekemättä.

Varasin tänään tallipaikan tutulta tallilta. Haluan ja aion sen oman hepan ostaa, niin nyt on tallipaikka ainakin jossain kohtaa tulossa. Ehkä vuoden, ehkä puolen vuoden, ehkä kahden vuoden päässä, ei voi tietää.

Ilman satulaa

Olin pääsiäisenä tunnilla Kauvatsalaisella hevostilalla. Ratsastin ihanan pyöreällä suomenpienhevostammalla ilman satulaa! Pelotti ja jännitti. Tammikuisesta käden murtamisesta jäi ilmeisesti vähän kauemmankin kestävät "henkiset vammat". Käsi on kuitenkin ollut kunnossa jo melkein pari kuukautta.

Ilman satulaa oli jännittävä ratsastaa. Heti kun jännityin, tasapaino heilahteli ja rupesi putoaminen pelottamaan. Jos pysyin rentona, kaikki oli ihan o.k. ja hevonen toimi hienosti. Tamma oli oikein yhteistyöhaluinen ja ihana, ihastuin siihen välittömästi. Laukannostoa jännitin hiukkasen, mutta lopulta sekin sujui kivasti, kunhan lopetin sen pohkeilla hevoseen tarrautumisen.

Tästäkin kuvasta näkee, että rotkotan siellä liian etukenossa! Kuitenkin jo paljon parempi istunta kuin puoli vuotta sitten. Kiitos Hurmeen Niina ja yksityistuntien! Mimmulla olisi kiva käydä enemmänkin, mutta on vain niin kaukana Turusta, ettei sinne oikein tahdo ratsastuskerran takia säntäillä. Hevonen kuuntelee, kuten kuvan korvien asennosta näkee, hienosti ja on avuilla. Vielä kun ratsastaja selässä pystyisi rentoutumaan.

Istunta onkin se ratsastuksen suurin ja varmaankin vaikein opeteltava asia. Istua hevosen selässä rennosti, mutta jäntevästi ja lihaksillaan hevosta tasapainottaen.

Opettelussa!

Königs Favorit Dressage

Vuoden kestäneen pohdinnan jälkeen ostin vihdoinkin itselleni nahkaiset ratsastussaappaat. Toiset sanovat, että niillä saa sellaisen tuntuman hevosen kylkiin, että ikinä ei enää halua tavallisia saappaita käyttää. Kysyin valmentajaltani vielä mitä hän suosittelisi. Puhui Petrieistä ja Königseistä. Tänään marssin Turkuun Reunokselle ja rupesin sovittelemaan. Mukaan lähti Königs Favorit Dressage (kouluratsastus) saappaat ilman vetoketjua. Ne vedetään sisälenkkeihin laitettavien teräskoukkujen avulla jalkaan ja ne on todella jämptit, eli poissaaminen on se potentiaalinen urheiluhien paikka. Ne ovat tällaiset.

Ostin niille myös kantapäiden alle korotuspalat, kunnes varsi on tarpeeksi laskeutunut, ja varrenpitimet, että pysyvät kunnossa. Teräskoukut piti myös ostaa, että saan saappaat jalkaan.

Edellisten lisäksi ostin kolme paria saapassukkia, joissa on sukkaosa puuvillaa ja varsi ohutta nailonia, jolloin se saappaan jalasta vetämisen pitäisi helpottua.

Sitten tulin hulluksi ja ostin vielä Pikeurin viime kauden Softshell -ratsastushousut. Niillä on taatusti kivampi ratsastaa kuin topparatsareilla, vaikka nekin ovat ihan hyvät. Järkytyin vähän kokoa - jouduin / otin koon 42! My god! Mun vanhat Pikeurit on 38 kokoiset ja muut housut yleensä 27 tuumaiset.

Joka tapauksessa olen nyt oikein tyytyväinen, ja huolimatta laskun lopputuloksesta 570€ (josta jäi lahjakortin jälkeen maksettavaksi 490€) tämä oli hyvin pitkään harkittu ostos. Onneksi palkat tulee pian - noin kolme kappaletta. Königseille povataan usein ainakin 10 vuoden ikää, joten toivon, että nämä ovat käytössä niin hyvät, että menevät seuraavat kymmenen vuotta.

Olen nyt tosi onnellinen, kerrankin uskalsin ostaa laatua itselleni! Se on muuten toiminut myös rillien kohdalla. Ostin Emporio Armanit, ja nämä ovat olleet parhaimmat ja kalleimmat pokat IKINÄ. Näiden takia en halua mennä edes silmäleikkaukseen.

Vika kuukausi WPB -ponitamman kanssa.

Tänään oli valmennustunti.

Olin hyvällä tuulella, vaikka vähän kiireinen tallille mennessäni. Mutta pääsin hyvät alkulämppäkävelyt tekemään, ja ponitamma oli tosi hyvä. Poni on siis iso, n.148 säkäinen, ja oikein hieno. Olen kiintynyt häneen, mutta tänään omistaja ilmoitti, että haluaa itse ratsastaa enemmän ja mun pitää vähän siirtyä syrjään.

Mullahan on se toinen hevonen tyrkyllä, tämä pv-tamma , 14-vuotta. Mikään muu siinä ei epäilytä kuin matkan pituus ja tallin oleminen kotipihassa. Se on vähän ei niin kiva.

Valmennustunnilla tehtiin vastalaukkoja, laukanvaihtoa käynnin kautta, avotaivutuksia ja pientä vastataivutusta. Olin ihan fiilareissa! Meni hyvin ja itse tajusin!

Hii!

Nyt pitäisi sitten kai vaihtaa alla ollut peli ihan toisenlaiseen. Vanhemman tamman kanssa ongelmana on ainakin sen käynti, joka on löysää ja sitten se kokeilee mua kanssa, mikä on boooriiing.
Uusi valkku pitää ehkä etsiä, mikä sekin on bad.
Kai.