Oltiin neljänneksi viimeisiä, jonka mukaan määräytyi sunnuntain lähtöaika. Sunnuntaina lähdettiin radalle siis noin klo 8.20. Tämä tarkoitti sitä, että mulla oli herätyskello soittamassa klo 04.45. Siitä lähdin laittamaan hevoselle lettejä. Olin jonnekin ihmeeseen tunkenut mun letityslenkit, joten väänsit pitkät letit omilla ponnareille. Ei muuten ollut hyvä ratkaisu, koska harja levisi radalla.
Klo 06.07 lähdin omasta pihasta hevonen kopissa ja poimin Satu - ihanaisen ystäväni ja groomini - matkaan. Klo 07.15 taidettiin olla Ypäjällä parkissa ja ihmeteltiin missä kaikki muut on. Hevonen ja ratsastaja kuntoon (oli muuten sikakylmä) ja reippaasti verkkaan. Yksi ratsukko oli jäänyt kisasta pois, mutta aika saatiin silti käyttää verkkaan. Yritin kavereiden ohjeiden mukaisesti ratsastaa laukan nyt hiukan tiiviimmin.
Hiukan harmitti, kun ei ollut katsojia sumuisella Ypäjällä klo 8.20, mutta aika alkupuolella rataa sain hyvän fiiliksen päälle ja taas hymyilytti! Mun elämäni ensimmäisen helpon A -tason rata mun itse kouluttamalla hevosella meidän seitsemänsissä kouluratsastuskilpailuissa! No jee ja aijaa, oliko hyvä fiilis!?!? Pohkeenväistöt oli ihan kuraa, Rokki jännittyy niissä vielä liikaa ja se tie oli aika ahdas. Vasemmalle se oli parempi. Ratsastin keskiravit tosi varovaisesti, niistä ei tietenkään tullut hyvät pisteet, mutta ei myöskään rikottu laukalle. Käynti oli sunnuntaina parempi kuin lauantaina, ja eikä tahtirikkoja tullut. Laukkaohjelmasta saatiin kutosta, vaikka molemmat vastalaukkakolmikaariset urat tein aika löperösti. Siis tiet. Laukka itsessään oli aika kivaa. Meidän ensimmäinen A-rata ikinä, siis molemmille ja pisteet 57,292!!!
Tavoite oli hyväksytty ja unelma 52%. Tää meni niinku ihan ohi siitä. Radan jälkeen kävin aukaisemassa mun ja hevosen paikat laukkailemalla. Se oli ihanaa! Olin niin onnellinen! Tuomarit olivat sunnuntaina yksimielisempiä kuin lauantaina, vain pisteen eroja. Lauantaina oli puolentoistakin pisteen eroja liikkeissä. Sunnuntain lapussa pisteet 4,5-6,5 välissä. Molempia ääripäitä vain kerran taulussa.
Täällä meidän rata http://youtu.be/lCnEFHxBlAI
Sunnuntaina ei oltu viimeisiä, eikä edes toiseksi viimeisiä, mikä on siis pieni ihme. Seitsemän jäi jopa meidän taakse, mikä tuntuu ihan absurdilta. Joka tapauksessa, olen iloinen, että lähdettiin Rokin kanssa kisailemaan. Mitään ihmeellistä ei tosiaan odotettu, joten siihen nähden tuli paljon enemmän "saavutettua" kuin etukäteen ajattelin. Tässä voisi varovaisesti alkaa ajattelemaan elämää ja tavoitteita eteenpäin tietenkin sillä oletuksella, että hevonen ja ratsastaja pysyy terveinä. (Se osteopaatti teki muuten mun selälle todella hyvää!)
Suosittelen kyllä kaikille Suomenhevosten kuninkaallisia tapahtumana! Se on ihana ja lämminhenkinen, ja ainakin itse nautin kovasti upeiden hevosten katselemisesta!
Sunnuntaina ei oltu viimeisiä, eikä edes toiseksi viimeisiä, mikä on siis pieni ihme. Seitsemän jäi jopa meidän taakse, mikä tuntuu ihan absurdilta. Joka tapauksessa, olen iloinen, että lähdettiin Rokin kanssa kisailemaan. Mitään ihmeellistä ei tosiaan odotettu, joten siihen nähden tuli paljon enemmän "saavutettua" kuin etukäteen ajattelin. Tässä voisi varovaisesti alkaa ajattelemaan elämää ja tavoitteita eteenpäin tietenkin sillä oletuksella, että hevonen ja ratsastaja pysyy terveinä. (Se osteopaatti teki muuten mun selälle todella hyvää!)
Suosittelen kyllä kaikille Suomenhevosten kuninkaallisia tapahtumana! Se on ihana ja lämminhenkinen, ja ainakin itse nautin kovasti upeiden hevosten katselemisesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti