torstai 9. heinäkuuta 2015

Ensimmäisiin aluekisoihin valmistautuminen

Sunnuntaina mennään ensimmäisiin aluekisoihin Rokin kanssa.
Viime sunnuntaina oltiin ekaa kertaa kolmeen vuoteen koulukisoissa. Ihan kivat prossat 58,2%. K.N.Special 2009. Unohdin vähän rataa ja sen sellaista pientä säätöä. Mutta ainakaan ei tullut hylätty :D

Tulevana sunnuntaina ratsastetaan sama luokka, mutta aluetasolla. Jännittää ehkä. Ei vielä, liian aikaista. Mutta kyllä mulla viimeistään sunnuntaiaamuna on maha sekaisin.

Maanantaina käytiin kankitreenissä Yrjövuoren maneesissa. Naapurintäti Kämy huusi meille, niin kuin mulle pitää huutaa, että teen jotain. Muuten vaan höntsäilen ja haaveilen menemään silmät hevosen niskassa.

Se oli hyvä kankitreeni.
Tiistaina Rokki sai vaparin, koska meillä kotona tapahtui taas vaihteeksi jotain aikataulupommeja.
Keskiviikkona menin ihan kunnolla vastalaukkoja himassa nivelkuolaimilla, ja tänään Rokki tuntui hyvältä Veeran katsoessa meidän touhuja päältä.

Sitten kun mä vielä tajuaisin niistä ohjelmista jotain...

Leidilläkin on ollut tehoviikko: ma vp, tiistaina kankitreeni ja vastalaukkoja. Eilen kävi ihana vuokraaja nainen ja tänään Veera tyyppasi Leidillä.

Tämä päivä oli kyllä ihan jäätävää sirkusta. Meinasi lähteä järki.

Oltiin sovittu, että Veera katsoo klo 10 päältä, kun ratsastan. No... Kengittäjä ilmoitti klo 8.55 että tulee parin hevosen jälkeen... Okei, sitten Veeralle viestiä, että jos hän ridaisi eka leidin ja mä surffaan tässä välissä ja vien Rokin kengitykseen ja sitten ponin. Totta kai, mun miehen vielä piti lähteä töihin klo 13.30, eli sen jälkeen lapsenhoitovastuu olisi mulla. Kengittäjä saapui klo 11.30 ja Rokki oli hienosti kuten aina. Vaikka siinä juoksikin vieraat lapset, koirat ja mummot. Ei haittaa, kun on niin kultainen luonne!

Hain hevosen kengityksestä ja vein ponin. Rokki kuntoon ja nopeasti selkään. Noin 10 minuuttia ehdin ratsastamaan, ennen kuin pyysin, että Veera käy tsekkaamassa onko poni valmis. Poni oli vähän ollut kiltti ja vähän ollut tuhma. Kengittäjän sanoja. Veera haki ponin, ja mä olin edelleen hevosen selässä, kun kengittäjä Vellu lähti. Sitten mun mies lähti töihin ja Elviira huusi verannalla kuin pistetty sika. ÄITIYDEN IHANUUS!

No, ei siinä mitään. Veera selkään ja lapsi kainaloon. Vaihdeltiin vielä pari kertaa, jos olisin saanut oikean laukan vastaisena menemään, mutta ei se niin nätisti onnistunut. Veera meni sitten vielä pari kertaa sen läpi, että hevonenkin tajuaisi mistä on kyse.

Nämä säätöpäivät on niin hajottavia. Trailerin korjaus/ vuodon tutkinta ei ole oikein edennyt, mutta onnekseni nyt huomasin, ettei hommat mitenkään pääse loppumaan kesken. Corollan pakoputki vuotaa... JIPPII!

Rupean nyt selaamaan Motonettia, jos sieltä löytyisi varaosa. Ei tarttis olla näin omatoiminen, mutta oon. Vittu. Ja vähän raivoissani koko ajan. Parasta seuraa heh heh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut tekstit