Sain Veeralta hänen entisen hevosensa kankisuitset lainaan. Ollaan nyt muutaman kerran yhdessä harjoiteltu, miten niillä nyt sitten mennäänkään.
Leidin "ongelma" ratsastajan lisäksi (heh heh) on jännittyminen laukannostossa. Käynti-ravi-käynti-pysähdys tai laukasta raviin siirtymät on ihan nättejä, mutta laukannosto on hiukan sellainen ampuva.
Tänään tavoitteena oli treenata sitä, että ratsastan polvi rentona, paino jalustimella, aika pienellä pohjekosketuksella ja kaatamatta ylävartaloani kaarteissa kuin moottoripyöräilijät. Hevosen sitten taas piti taipua kaarteista rehellisesti asetuksen suuntaan kanttaamatta.
Aloitettiin taivuttelemalla käynnissä myötä- ja vastataivutuksin aika syvällekin. Samalla pidin silmällä Elviiraa, joka juoksi naapuriin ison oksan kanssa. Toisen suunnan taivutuksen aikana hän juoksikin sitten pikkuponin portille ja tunki ponin suuhun korsia. Keskity siinä sitten! Heppa tuntui tosi kivan pehmeältä ja joustavalta, eikä niin jäykältä kuin monta kertaa kuin sillä aloittaa.
Tämän jälkeen otettiin rentoa ja aika pitkän kaulan reipasta kevyttä ravia isoilla urilla. Sitten aloin tehdä käynti-ravi-siirtymiä ja päätyvoltteja. Näissä vahdin sitä takertuvaa jalkaani. Varsinkin oikea pohje mulla rupeaa helposti nousemaan, niin että lopuksi jalustin kolisee varpaita vasten. No, YRITIN istua keskellä ja jalat samaan aikaan rentoina ja tarkkoina sekä paino jalustimella.
Leidi on aika vinkkura. Tarkoitan vino. Vinous on hiukan kadonnut uuden Prestigen koulusatulan myötä. Joka tapauksessa kokeilin toista kertaa tällaista Emile Faurien laukkatehtävää Leidin kanssa. Leidin kanssa tämä on siinä suhteessa helppo, että hän kuuntelee tosi hienosti painoapuja. Eli niin kauan kuin se painopiste on siellä oikean laukan puolella niin vaihtoa ei tule. Tämän tehtävän kautta tuntuu se ominainen alkujäykkyys sulavan aika tehokkaasti.
Vastalaukkojen jälkeen tehtiin hiukan myötälaukkaa ja sitten rupesin hinkkaamaan niitä laukannostoja ravista. Oikeastaan Leidi tekee tarkemman siirtymiset käynnistä laukkaan. Epäilen, että mun heiluminen ja pohkeen paikan epämääräisyys ravissa saattaa tehdä Leidin hiukan hämmentyneeksi avuista.
Kyllähän se ne laukat nosti, mutta liian jännittyneenä siihen mitä olisin toivonut. Luulen, että valmennus näin kolmen kuukauden tauon jälkeen voisi tehdä poikaa. Myöskään kolmen kouluvalmennuksen vuosivauhti ei ehkä saa mua kehittymään mitenkään erityisen nopeasti...
Laukannostot kiihdytti Leidiä aikamoisesti ja pian tehtiinkin sitten kaiken maailman kevätjuhlaliikkeitä. Ne vaan saa mut hiukan nauramaan. Tyttöhevonen on kuitenkin niin maailman kiltein otus, tykkään siitä aivan älyttömästi. 
Otettiin hiukan rentoa ravia TAI siis ainakin rennon ravin yritystä. Kyllä sieltä tulikin sitten ihan rauhallista ja kaunista rentoa ravia. Siirryttiin takaisin laukkatehtäviin. Tein pääty-ympyröillä avoa ja sulkua ja sitten keskilaukkaa pitkällä sivulla ja sitten takaisinpäin, pienempään ja kootumpaan laukkaan lyhyillä sivuilla. Laukka tuntui tänään kivalta ja pyörivältä ja sitä oli helppo istua jopa ilman sitä puristavaa polvea.
Loppuraveissa hevonen tuntui tosi kuuliaiselta, venytti pitkälle ja oli kovin tyytyväinen itseensä. Kävelin hiukan ja kehuin häntä. Tämä tamma kulkee täysin kehuilla.
Ilman raippaa ja kannuksia on kiva ratsastaa, kankikuolainkin oli lähinnä sen alaspäinsuuntaavan avun takia. Leidi ei myöskään heitä kieltään niin paljoa kangen kanssa, niin outoa kuin se onkin.
Olen harmitellut sitä kielenheittämistä niin paljon, että on meinannut järki lähteä. Nyt olen vaan ajatellut, että JOSPA ratsastaisin hevosta, enkä kieltä... Sujuu muuten paljon paremmin.
Kaiken kaikkiaan jäi sellainen olo, että molemmat oli tosi hyväntuulisia treenin päätteeksi. Leidi tuli jopa hiukan kainaloon. Siitä on tullut sellainen rakkausponi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti