Kyllä on hevosnainen näppärä

Olen täällä laittanut tarhanpohjia kuntoon, ettei hevoset uppoaisi saveen tai joutuisi kahlaamaan vedessä. Nyt kun pohjat ovat hyvät ja sepeliin on mennyt pari palkkaa, en saa askartelijoiden katkaisemien välitolppien paikalle uusia tolppia, koska maa ei anna periksi lainkaan. Muutamaa tolppaa varten en viitsinyt kaivuria paikalle pyytää, pihi kun olen (tai ainakin haluaisin olla...) niin tein pakkas- ja sepelimaahan sopivat aitatolpat.

Eli ensin hankkimaan kahvallisia ämpäreitä, sementtiä, hiekkaa ja paalimuovien sisäputket, jotka sain tutulta heinäntuottajalta.

Paalimuovien sisäputkiin porasin reikiä sekä aitaeristimiä varten, mutta myös sisälle tulevia puuosia silmällä pitäen. Aitatolppia napsahtelee usein poikki, mutta tuo paalimuoviputki on niin jämäkkää, että sitä tuskin rikki ensimmäiseksi saa.

Tarvittiin myös aika paljon kirosanoja, kun kevyessä räntäsateessa akkuporakoneella ja vispiläterällä vatkasin betonia. Putken täytin vain noin 10 senttiä alhaalta ylöspäin, jotta aitatolppapuun saisi vielä jämäkästi putkeen istumaan. Viikko kuivumisaikaa ja sitten sisäpuut muutamalla ruuvilla paikalleen, eristimet ja voila, homma on valmis. Toistaiseksi ovat toimineet hyvin (noin kuukauden olleet käytössä väliaitaa pitelemässä), kunhan alalanka on tarpeeksi alhaalla ja hevoset eivät harrastele ämpäriosan kanssa.

KYLLÄ ON HEVOSNAINEN NÄPPÄRÄ! Mutta olisi tosi kiva, jos ei tarvitsisi aina olla... Terkuin lähettäkää rahaa ja remonttimiehiä, tai ainakin yksi kohtalaisen kokoinen kaivinkone ja lottovoitto. Tai edes yksi päivä, jolloin jotain ei hajoaisi.

Kuva 1. Ennen kiroiluja ja akkuporakoneen kanssa temmeltämistä.

Kuva 2. Betoni ja muutamat hiekkasattumat kuivumassa.