Satula - voiko olla tärkeämpää asiaa?

Kaikki blogia pidempään seuranneet ja meidän elämässä vierailleet tietävät kuinka äärimmäisen vaikeaa meille on ollut löytää sopivaa satulaa.

Sen lisäksi että Rokin selkä on lankkusuora, hänellä on säätön säkä, lapakuopat ja eteenpäin putoava ryhti ja satulavyön kohta pitkällä lapojen alla. Joten jokainen penkki putoaa jossain kohtaa eteen lapojen päällä. Tai niin ainakin luulin...

Itselläni on selän kanssa vähän häikkää ja olen reisiluusta lyhyt ja kaareva ristiselästäni. Tarvitsen siis mahdollisimman vähän sitovan satulan, ettei ristiselkäni rasitu ja kipeydy. Tällaisia koulusatuloita on hyvin vähän markkinoilla, kaikista kun tuntuu nykyään olevan jättimäiset polvituet ja hurjan syvä kuppi-istuin. Enhän minä sellaisiin sovi.

Koita nyt tässä sitten nämä reunaehdot laittaa yhteen...

Viime sunnuntaina meillä kävi mittatilaussatuloita räätälöivä satulansovittaja, ja pääsin istumaan penkkiin, joka oli juuri meille kasattu.

Nyt pitää tuulettaa: HERRANEN AIKA KUN SE HEVONEN LIIKKUI! SIIS ROKILLA ON LIIKETTÄ!!! MISTÄ SE TULI?!

Jopa hevosen vatsalihaksien kohdista kastui karva, kun selkä pääsi pyöristymään, eikä ratsastajakaan kipannut lapojen päälle.

Pääsin jonnekin käsittämättömään ratsastukselliseen stratosfääriin, jossa vain harvoin ollaan pyörähdelty!

Uusi satula on nyt tilauksessa näillä meidän säädöillä ja katsotaan sitten päästäänkö harrastamaan yhdessä Rokin kanssa vähän vähemmän selkävaivaisina.

Kyllä nyt tuntuu varovaisen toiveikkaalta! Kääk!