Voiko hevosharrastus olla ympäristöystävällistä? Vol.1

Pidän itseäni melko ekologisena ihmisenä, mutta esimerkiksi Hesarissa ollut hiilijalanjälkitesti ja Sitran elämäntapatestit paljastivat, että olen melko kaukana siitä luontoa omilla valinnoillaan ajattelevasta ja arvostavasta ihmisestä, joka haluaisin olla.

Hevosharrastus kuormittaa luonto ja ympäristöä monilla tavoin.

Ensinnäkin - hevoset pierivät ilmaan metaania, joka kiihdyttää omalta osaltaan ilmaston lämpeämistä.
Myös lanta ja sen loppukäsittely aiheuttaa ympäristöhaittoja. Mikäli lanta saataisiin nopeampi alkutuottajasta eli hevosesta polttoon, saisimme ratkaistua sekä osan metaanin vapautumisesta ilmakehään että Suomen energiavajetta. Olisi ns. tuhannen taalan paikka nyt alkaa ajamaan yksityiskuluttajillekin lannanpolttoon soveltuvien lämmityskattiloiden laillistamista. Tämä ei toistaiseksi ole Suomessa onnistunut, sillä hevosen lanta luokitellaan meillä eläinperäiseksi jätteeksi, kun toisin taas Ruotsissa se on kasvisperäistä jätettä ja onkin ainakin isoissa laitoksissa polttojätettä. Fortum näki tässä bisneksen paikan, kuinkas muuten, ja he ovat saaneet erityisluvalla kokeilla lannanpolttoa laitoksillaan.

Hevostalleilla palvelu on helppo mutta kallis, ja anteeksi nyt vain, mutta vaikuttaa hieman typerältä maksaa Fortumille kuivikkeen tuonnista ja lannanpoisviennistä, kun itse lannankeruuseen käytetty työmäärä on kaikkein kallein ja aikaavievin vaihe lannankäsittelyssä. Myöskään lannanpoltto ei välttämättä ole kaikkein hyödyllisin ja järkevin tapa hyödyntää hevosenlannan mahdollisuuksia, sillä hevosenlanta on erinomaista ravinnetta pelloille. Pellot tarvitsevat "ruokaa", jotta pysyisivät viljavina ja tuottoisina ja hevosenlannan levityksellä päästään eroon kemiallisista keinolannoitteista, joiden hinta kipuaa jatkuvasti ylöspäin ja joihin tarvittava luonnon raaka-aine kuten fosforia on loppumassa maapallolta - ainakin jollakin aikataululla. Tämän vuoksi on kaiketi parempaa hevostallien ja maanomistajien tehdä haisevaa yhteistyötä ja pyrkiä pitämään pellot hyvässä kunnossa lannan voimin.

Toiseksi heinä pyöritellään paalimuoveihin, ja todella monet tallinpitäjät polttavat heinäpaalimuoveja, vaikkakin tuon jätteen oikea paikka olisi energiakeräyksessä, muovin kierrätyksessä tai sen suuren öljypitoisuuden vuoksi suoraan polttojätteessä lämpölaitoksella. Ulkopoltosta vapautuu ilmaan kemikaaleja, joita pitäisi käsitellä suljetussa ja suodattimin varustelluissa laitoksissa.

Hengitetään puhdasta ilmaa! Ja yritetään myös pitää se puhtaana? Photo by Joshua Earle on Unsplash

Kolmanneksi nostan ostokäyttäytymisen hevostarvikeliikkeissä. Fastfashion on tullut hevosmaailmaankin ja omasta näkökulmastani - pihi, säästäväinen, harkitsevainen ja melkein ekologinen - on aivan järjetöntä huomata ihmisten hankkivan satulahuopia siinä, tässä ja tuossa värissä ja sopivaan suojasettiin ja kyllästyä kolmen minuutin päästä ja aloittaa projekti alusta. Tämä kertoo toki myös siitä, että on varallisuutta tuhlata jonnin joutaviin tuotteisiin aikaansa ja rahaansa, mutta myös yleisestä asenteen muutoksesta tavaraa kohtaan.

Itse pärjään varsin mukavasti noin viidellä satulahuovalla, parilla suitsilla, samoilla harjoilla (7 vuotta), eikä loimiakaan ole tarvinnut uusia kuin loimentappajan hampaiden jäljiltä. Jos haluaa säästää omaa aikaansa, rahaansa ja luontoaan, ostaa laadukkaita tuotteita harkinnan jälkeen. Varsinkin vesiastioiden suhteen hevoseni ovat olleet todella puuhakkaalla tuulella, eivätkä mitkään hevosille hevostarvikekaupoissa kustomoidut pehmeät muovisaavit kestäneet heillä. Onni ja ehjyys saapui luoksemme Kotapadan ja sinisten teollisuustynnyreiden muodossa. Ne puoliksi ja kyllä kestää kovaakin hampailua.

Muutoinkin meillä jatkuva muovinen kulutustuote ämpärit ovat olleet kovilla, ja olenkin tässä joka vuosi ainakin kolme ämpäriä laittanut muovituotteiden taivaaseen - eli kaatopaikalle ikuisiksi ajoiksi kököttämään tulevien sukupolvien ongelmaksi. Muoviämpäreiden tilalle pitänee hankkia jotain muuta - ehkä sinkkiä? Vinkkejä kestäviin ämpäreihin, jotka eivät jäädytä sormia tai kuumennu auringossa, otetaan vastaan?

Neljänneksi mieleeni nousee hevoskuljetus. Emme taatusti omistaisi punaista paholaista eli pakettiautoamme ellei meillä olisi silloin tällöin hevosten kuljetustarpeita. Tosin sopiihan tuo dieselsyöppö myös mieheni töihin, mutta ensisijaisesti se hankittiin kisatarpeitani ajatellen. Autoilun korvaaminen hevosharrastuksessa tuntuu kaukaisemmalta kuin Neptunus. Miten muka hevosen saisi kisapaikalle, klinikalle tai uudelle omistajalle? Miten pakokaasupäästöjä voisi hevostelussa vähentää?

Vol. 2. postauksessa lisää hevosharrastuksen ympäristöteoista - tai onko niitä edes?