Olin tänään ratsastamassa Hööksin tiloissa robottiheppa Simoa. Hän oli aika rauhallinen kaveri, tosin meloi ravissa aika paljon. Lähdin Simon selkään sillä ajatuksella, että halusin selvittää miksi kummassa selkäni kestää ratsastamista ilman satulaa, mutta kipeytyy rististä satulan kanssa.
Simo paljasti mulle, että oikea jalka on kovasti dominoiva ja painuu hiukan liian eteen. Tätä korjattiin pidentämällä oikeanpuolen jalustinta sekä kääntämällä varvasta hiukan kainaloon päin.
Vasemmalla puolella sen sijaan kantapää painautui liian alas, eli se pitää jatkossa pitää rauhallisempana. Sivuttaisliikkeitä tehdessä taitoin oikeaa rannettani jokseenkin turhaan, joten siitä pitänee myös opetella pois. Kaiken kaikkiaan oikea puoleni oli selkeästi vahvempi kuin vasen. Muuten istunta oli hyvin keskellä, ja pysyin askellajeissa suht tiiviisti paikoillani, kunhan muistin käyttää vatsalihaksiani. Ohjaaja, jonka nimi meni meikäläiseltä ihan ohi, sanoi, että käden asento ja käyttö oli varsin hyvää, joten siitä ei sen enempää.
Laukassa huomasin, että vatsalihakset eivät aina muistuneet mieleen ja välillä perse revähti ankkamaisesti liian taakse. Tässä siis syy, miksi ristiselkä kipeytyy. Kunhan muistaa pitää vatsan tiukkana ja ristiselän pyöreänä, pysyn todennäköisimmin säryttömänä. Tämän vuoksi ratsastan myös nykyään este- tai yleissatulalla. Koulusatuloihin lonkankulmaukseni sekä ristiluuni/sakraalinikama on liian jyrkkä.
Kokeilin sitten kotona onnistuuko Rokin kanssa tai auttaako nämä kikat. Rokki oli vapaapäivän takia aivan aikapommi, mutta peltolaukoissa huomasin, että jumaleissön, kyllä vaan vatsalihat auttaa. Eikä tullut selkä tavanomaisen kipeäksi. Mielenkiintoista. Hiukan tällaista hifistelyä tämä on, mutta jotenkin tästä jäi ajatuksia raksuttamaan takaraivoon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti