Leidi sai joulukuun puolessa välissä revähdysdiagnoosin ja on siitä asti lepäillyt tai oikeastaan "lepäillyt" tarhalevossa. Hän on liikkunut mulla maastossa käsihevosena, ja eilen kiipesin selkään ensimmäistä kertaa. Koska itsesuojeluvaistoni on täysin puutteellinen, lähdin tietenkin heti mäkeen.
Mäen päällä putosimme traktorin jälkeen, jonka jääkansi antoi periksi ja painuimme siitä läpi veteen. Mitä teki hevonen? Ei mitään. Otti etujalkansa pois vedestä ja oli, että jaa.
Jatkoimme kallioille ja metsän läpi tielle, jossa vetelimme hiukan ravia ja sitten mäkilaukkaa. Kyllä muuten lähti Leidiltä ihan eri tavalla räjähtävästi kuin Rokilta. Huh.
Lopulta kävimme tsekkaamassa uuden reitin metsässä ja Leidi oli kuin olisi aina ollut siellä.
Kentällä menimme pienen pätkän ravia. Laukkaakin koitin, mutta lumen alla on sen verran jäätä, että laukkuuttaminen tuntui aika vastenmieliseltä, joten annoin olla. On se ihana hevonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti