Huutelin facessani, että lainaisiko joku minulle joustaan, mutta kävikin niin hyvin, että sain ihan opettajan lainaan. Tänään sitten päästiin näyttämään Rokille jousta, nuolia ja viiniä.
Lajin pariin ohjaajana toimi Bea, joka on itse harrastanut parisen vuotta kyseistä hevosjousiammuntaa. Olipa muuten hyvä, että joku oli katsomassa minun ja Rokin touhuja päältä. Meillä on molemmilla enemmän intoa kuin malttia ja enemmän touhua kuin taitoa, joten osaaja on hyvä olla kolmiodraamassa mukana.
Rokki oli kuin aina hänen vieressään olisi ammuttu pahvitauluun. Tästä ei nyt tule pidempää kertomusta, kun hevonen ei juurikaan korviaan lotkauttanut jousen pamahduksille, nuolen kahahduksille tai pahvitaulun pläjähdyksille. Porkkanapalkka sen sijaan kiinnosteli ja sitähän hän tietenkin sai.
Bea opetti minulle miten jousesta ja nuolesta pidetään oikeaoppisesti kiinni ja miten hevosen selässä sitten kääntyillään ja ollaan. Tähtäämisen suhteen jäi hiukan toivottavaa, mutta edellisestä jousiammuntakerrasta olikin jo 17 vuotta aikaa. Olipa se kuitenkin hauskaa!
Kummallista tai huojentavaa oli se, että Rokin selästä tähtääminen ja luontevan ampumisasennon löytyminen oli huomattavasti helpompaa kuin jalat maassa ollen.
Tästä jäi kytemään kyllä sellainen liekki, että haluan kokeilemaan vauhdikkaammissa askellajeissa. Tänään mentiin vasta käynnissä. Kivaa oli huomata se, että kaulanarulla ratsastaminen on tehnyt hevosesta sen verran jaloilla ja painoavuilla ohjattavan, ettei minun tarvinnut montaa kertaa ottaa ohjista kiinni, kun kääntelin hevosta taulun ympäri isolla voltilla.
Ampuminen hevosen selässä tapahtuu kevyessä istunnassa. Väärälle puolelle ammuttaessa yläkehoa pitää kääntää voimakkaasti, omassa tapauksessani oikeaan kierrokseen. Tähtääminen siitä asennosta on varsin hankalaa, mutta ensi kerralla sujuu sitten sekin jo paremmin. Ajattelen, että on parempi heti alusta asti tehdä molemmille puolille, kun ollaan molemmat Rokin kanssa niin jumalattoman vinoja ja epäsymmetrisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti