keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Rokki ja rakkauden kesä



Nyt muuten tulee sitten pitkä postaus, pahoittelen ja kiittelen jo etukäteen, jos joku väsyy kesken tai jaksaa loppuun asti.


Maaliskuussa käytiin kauden ekoissa JA ainoissa koulukisoissa Paimiossa upeissa Korpimäen puitteissa. Lappuun tuli numeroita 2-7, ja ihan ymmärrettävistä syistä. Mentiin nimittäin väärää laukkaa. Tätä rupesin sitten selvittelemään ja käytiin siellä Tampereen Klinikalla Kristiina Ertolan vastaanotolla. Liinassa Rokki liikkui laukassa kankeasti. Röntgeneissä ei löytynyt mitään muutoksia jaloista, jopa kinnerpatti"muutokset" menivät kuulemma Krissen mielestä normaaliin skaalaan. 
Taivutuksissa Rokki reagoi takapolviin, oikeaan vuohisniveleen (jossa onkin outo kiertoliike käynnissä) ja vasempaan etupolveen, mikä taasen yllätti minut. Tämä käynti tehtiin siis huhtikuussa. Kun kortisonipiikkien jälkeen sai alkaa liikuttelemaan Rokki olikin varsin kiva. 

Krisse määräsi meille kavalettitreeniä ja sitä sitten tehtiin pikkuhiljaa. Kavaletit jätin tosi pieniksi, eli puhutaan 30 cm korkeista. Näissä harkoissa oli kiva huomata se, että Rokki tuli myötälaukoissa alas ja osasi vaihtaa sitten lopulta laukankin pienen kavaletin päällä tulevan laukan suuntaan. Kaverini Veera kävi ratsastamassa Rokilla kokoavia harjoituksia, ja niissä sitten huomattiin, että laukan pyöriminen oikeaan suuntaan ei vaan onnistunut. Taas se oikea takajalka "laahasi" ja huonontui treenin kohotessa. 

Näistä tein sellaisen summa summarumin, että kun oma elämäntilanne estää kisaamisen tällä kaudella , eikä Rokki ole täysin satanen, niin annan sille lepokauden ja yritän tiineeksi. Epäilin, että Rokilla olisi taas jotain häikkää ristinivelessä, mutta kesäkuussa käynyt osteopaatti Mari Vidgren totesi Rokkia käsiteltyään, että hevonen ei reagoi tarpeeksi voimakkaasti hänen käsittelyynsä, eli ei tulehduksia. Osteopaatin seuraaminen oli muutenkin mielenkiintoista. Rokki otti varmaan viisi kiloa herneitä nenäänsä, eikä ymmärtänyt ollenkaan osteopaatin hänelle tekemiä harjoituksia ja venytyksiä. Varsinkin takaosan pyöristäminen metalli"kynillä" oli Rokin mielestä aivan JÄRKYTTÄVÄÄ! 

Minua huvitti, kun katselin hevosen sisäänpäinkääntynyttä kiukkua osteopaatin käsittelyssä. Saimme kotitehtäviksi erilaisia jumppaharjoitteita, joita olemmekin sitten tehneet. Osteopaatin mukaan laukkaa huonontaa Rokin yläselän ja erityisesti ristiselän jäykkyys. Sen notkistamiseen ja "asentotunnon" parantamiseen yritän nyt keskittyä. 

Osteopaatin käytyä Rokille tuli kolmen päivän sisään aivan valtavan hyvä kiima. Kohtuödeema oli kolme plussaa (+++) ja yksi iso follikkeli (1x 44mm) kehittymässä. Pakkasimme kimpsut ja kampsut eli lapseni Elviiran 3,5 ween, kaverini Satun, shetlanninponimme Sakken ja Rokin matkaan ja lähdimme perjantaina kohti Hyvinkäätä ja Rokin kesäsulhasta Pirvettiä. 




Pirvetin valitsin seuraavin perustein isäoriiksi. Rokilla on hieman parantelemiskelpoinen takaosa, ja Pirvetillä mainitaan hyvä takapää, joten tässä kohtaa ori auttaisi tamman puutteissa. Pirvetin luonne on myös äärettömän hieno ja se on suorittanut kansallisella tasolla kaikissa kolmessa peruslajissa, joiden lisäksi sillä on myös harjoiteltu valjakkoajoa. Ori on myös pieni, ja kun itselleni varsaa teen, niin mieluummin haluan pienen kuin suuren suokin, varsinkin kun olen aivan kääpiöjalkainen pikkumaatuska. Edellisten lisäksi Pirvetti on kaunis ja väritykseltään sabino. Pidän merkeistä hevosessa, ne luovat ulkonäköön rytmiä ja ryhtiä. Pirvetin harvat, LIIAN HARVAT, varsat ovat myös erittäin onnistuneita ulkomuodoltaan sekä luonteeltaan.  Oma kohtaista kokemusta on yhdestä varsasta, jota ratsastin sen ollessa nelivuotias, ja halusin sen ostaa. Tällöin kauppoja ei syntynyt, mutta ajatus Pirvetistä ratsastettavuuden periyttäjänä jäi jonnekin takaraivoon kihertämään. Pirvetti on myös suoraan Kelmistä, ja hienon isälinjan yhdistäminen Rokkiin kelpasi minulle. 

Pirvetti astuu vain luomuna, mikä ei oikeastaan aiheuttanut tässä kohtaa pohdintaa sen enempää. Lähinnä vaatii minulta enemmän ajamisen vaivaa, sillä tamma pitää aina kuljettaa oriin luokse sopivaisena tärppipäivänä. 


Yhtenä iltana sitten pääsimme lähtemään matkaan, ja sekalainen seurakuntamme tosiaan oli sitten paikalla Hyvinkäällä perjantaiehtoona. Laitoin Rokin Pirvetin tarhaan, josta ori oli poissa. Tamma haisteli oriin kakkoja ja oli samantien aivan "myyty". Hän rupesi pissailemaan, ja kun ori tuotiin aidan toiselle puolelle tervehtimään, ei Rokki pystynyt kiimaltaan aluksi edes kävelemään. Oli vain tärisevin jaloin kiimassa ja pissaili liruja tarhaan. Totesimme, että "kiima taitaa olla aika hyvä" ja naureskelimme tamman hassuudelle. Satun kanssa olimme ensi kertaa luomuastutuksessa, mutta sen verran meillä oli järkeä päässä (mikä on siis ihme) että olimme ottaneet mukaan turvakengät, kypärät, hanskat, suitset ja liinat. Rokki puettiin astutusliinoihin, suitsiin ja otimme liinan ja narkin kuolainrenkaisiin kiinni. Ori tuli omistajansa Heidin kanssa tarhaan ja oli aivan superherrasmies. Muutamaan kertaan hörisi. Laitoimme tamman takajalat kuoppaan ja kun ori hyppäsi, tamma karkasi alta. Emme olleet Satun kanssa valmistautuneet ihan sellaiseen lähtöön, mutta eipä sitä tammaa siinä kukaan muukaan olisi pitänyt. Rokkia ei koskaan ole luomuastuttu, joten hän ei tiennyt mitä odottaa. Sitten tamma olikin aidan vieressä, otimme kuolainrenkaista kiinni ja ori astui toisen kerran. Tilanne sujui mainiosti, ori oli äärettömän lempeä, ei purrut, ei komentanut, eikä tamma yrittänyt lainkaan karata tilanteesta, vaikka silmistä näki että tammaa hiukan pelotti. Ori sen sijaan oli varsin tyytyväinen, kuten arvata saattaa. 

Eipä siinä muuta sitten ollutkaan, pakkasimme tamman takaisin traileriin, jossa poni oli elämöinyt poissaollessamme, ja tuuletimme auton hytin, jossa lapseni katsoi netflixistä my little pony -sarjaa. Jännittävä reissu kaiken kaikkiaan! Nyt jännitetään vielä sitä, mahtoiko tammaan tarttua siemen, vai otetaanko uusi kierros heinäkuussa. Pitäkää peukkuja pystyssä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut tekstit