perjantai 24. tammikuuta 2014

Sinkoilu

Perjantai - päivä, jolloin olisin voinut olla menemättä hevosen selkään.

Rokilla oli ollut pari vapaata, tiistaina mentiin kevyesti ja kohtuu kivastikin kentällä. Tosin Rokki pelästyi muka jotain lammen puskissa, ja lepatti laukkaan tallille. Koska olen itsekin aivan onneton rapsahduspelästyjä, päästin sen menemään. Menimme vielä kentälle, ja kaikki oli kuitenkin ok. 

Tänään perjantaina oli oikeastaan ja vaan kamalaa. Rokki oli aivan superhermostunut toisessa päässä kenttää ja kyttäsi (tietenkin siis joudun ratsastamaan töiden jälkeen pimeässä, jolloin kentän valot kimalluttavat lumen) lammen päätyä. Laukkaa kentällä en uskalla nyt edes harrastaa, kun se on niin kova ja koppurainen. Ravissa Rokki oli todella jännittynyt ja nosti päätään selän jäädessä roikkumaan kuin löysä pyykkinaru. 

Aloitin käynnissä rauhoittelemisen ja tehtiin mm. kulmatyöskentelyä niin, että sisäpohke on kuin tolppa, jonka hevonen kiertää ulkokautta hyvin läheltä. Tämä on hyvä jalan ja käden yhteispeliharjoitus. 

Tein myös irrottavia ympyrällä niin, että pyysin Rokkia astumaan sisäjalalla "sisään itseensä" ja asettumalla hieman voimaakkaan ympyrän keskiosaa kohti. Tehtiin ympyrällä myös vastakkaista tehtävää, jolloin taivutin Rokkia ulospäin ja ratsastin voimakkaalla ulkojalalla hevosta ympyrän kaarta vastaan. Nämä sujuivat kivasti ja hevonen rauhoittuikin kuuntelemaan apua, eikä enää vain höpsöttänyt pelottavista rapinoista. 

Muutama hyvä siirtymä käynnistä pysähdykseen ja myötäämiseenkin tuli. 

Sitten lähdettiin ravityöskentelyyn, joka olikin sitten aivan hirveää. Varsinkin talvitopparatsastushousut tekevät hassut jaloista ja jään jotenkin kauas Rokista. Sitten hän hermostuneena kipittää pää ylhäällä, jolloin Rokin ratsastamisesta tulee vielä vaikeampaa. Edellisten lisäksi kovettuneella kentällä on tosi kurja kääntää pienille rauhoitus(?)volteille. Saatiin ehkä muutamat tahdikkaat ravit. Yritin tehdä aiemmin käynnissä tekemiäni tehtäviä ravissa Rokin kanssa, mutta siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Jäi pettynyt maku suuhun, jotenkin tuon hevosen kanssa on joutunut niin monesta asiasta keskustelemaan ja luopumaan, että mä heitin taas kirveen kaivoon. Sad face.

Huomenna ajattelin mennä pellolle ja ottaa tuplatriplamäärän siirtymiä meidän harjoitteluun. Käynnissä ja laukassa Rokki liikkuu kivasti kuolaimen ja pohkeen välissä, mutta ravi tuntuu olevan se pää ylhäällä tai tosi alhaalla ja selkä notkolla -tyyppiä edelleen. En tiedä onko tässä niitä ristinivelongelman kaikuja - ehkä. Tai sitten vaan ravissa se joutuisi käyttämään enemmän selkäänsä, mitä Rokki ei nyt todellakaan halua tehdä. 

Taidanpa kysäistä Villeä huomenna valokuvailemaan tai videoimaan, jos saisin hiukan osviittaa siihen, mitä ihmettä siellä selässä oikein teen. Huomaan muuten, että nivelkuolaimella Rokki ei pure oikeaan ollenkaan niin paljon kiinni kuin vasempaan. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suositut tekstit