Rutiineja arkeen ja melko varmasti hyödyttömiä elämänviisauksia.

Tiedättehän kaikki nämä mieltä ylentävät self-help -postaukset, joissa kerrotaan "don't dream it, just live it", "ole kiitollinen siitä mitä sinulla on", "muuta yksi asia kerrallaan" ja diipa daapa?

Tällä hetkellä, kun peukaloiden pyörittelemiseen ei juuri löydy aikaa ja itsetutkistelu tapahtuu lähinnä sen sekunnin aikana, kun olen vaipumassa uneen, niin tuollaiset edeltävän kaltaiset melkein syvällisyydet aiheuttavat vain suuren suurta vit.. harmistusta. Onko yksikään innostunut ja ylevöitynyt ihminen ollut työssäkäyvä pienten lasten äiti? Onko yhdelläkään joogilla lasta?

Tämä purnaukseni johtuu siitä murusesta postattua facebookfeedin artikkelimielipidettä, jota tänään aamutallin ja lasten aamiaisen välissä lueskelin. Mitä voit tehdä ollaksesi tyytyväisempi ja menestyäksesi?

Aluksi: Älä multitaskaa! - Aivojen moniajo vain kuormittaa, väsyttää ja harmittaa. Mutta miten lopettaa monitoiminta? Kun koko ajan hommaa on enemmän kuin yksi/kaksi käsiparia ehtii tehdä. Teen osan töistäni kotona, hoidan toki hevoset ja lapset siinä samalla. Se ei ole rento, eikä kiva yhdistelmä, mutta suurimman osan aikaa se onnistuu. Ratsastamista en pysty näihin aikaikkunoihin jättämään, joten sille on pitänyt tästä tempoiluarjesta löytää oma slotti.

Joten arkisiin rutiineihimme kuuluu nykyään aamuratsastus. Hevonen on hieman jäykempi kuin päivisin, ja itse pääsen töistäkin yleensä vasta iltayhdeksältä, mutta jokin arki meidän treeniin on sovitettava, ja se on ollut nyt aamutreeni. Herään, kun muut vielä nukkuvat ja hoidan aamutallitoimet alta ennen Rokin satulointia. Sitten vaan toivomaan, että kentän pinta on sen verran sula, että siinä voi jumpata.

Muutaman päivän testissä ollut hackamore on yllättänyt positiivisesti. Rokki itse asiassa toimii sen kanssa yllättävän hyvin, pysähdykset ovat tasaisia ja asettaminenkin onnistuu. Suu on rauhoittunut ja louskutusta kuuluu vain silloin, kun jäykempi oikea takajalka pitää tuoda ristiin vatsan alle. Jonkinlainen lisäremmit tarvitsee vielä suitsiin virittää, sillä hackamoren varsi nostaa poskihihnat epämieluisan näköisesti liian lähelle silmiä.

Toinen elämänviisaus: muuta yksi asia kerrallaan!
Ensin muutettiin satula. Wow-penkki on tehnyt hevoselle ihmeitä. Ei enää jatkuvaa kakkausta, ei hätäilyä askellajeissa. Nyt muutetaan liikunnan määrää, ja pidetään yksittäisen treenin kesto edelleen melko lyhyenä. Seuraavaksi muutetaan suitsitusta hevosta miellyttävämpään suuntaa, mutta odotellaan ensin tikkien poistoa... Toistaiseksi suu näyttää paranevan vesiämpärin koukku -haaverista ihan mukavaiseen malliin!

Kolmas elämänviisaus on sellainen, että älä katso kännykkää samalla, kun lapsi syö aamiaista. Se aamiainen on sitten lattialla, sinun sukassasi ja joudut siivoamaan koko keittiön lattian. Tättärää!