Kisoista jäi ihmetyttämään Rokin kummallinen "nostanpa oikean laukan avuista vasemman laukan". Kavereiden suosituksesta varasin ajan Tampereen hevosklinikan Kristiinalle. Täältä tulee jo matkaa Tampereelle, mutta onneksi sain ihan parhaan matkaseuran Mervistä.
Ajettiin -TIETENKIN- navin ohjaamana Tampereen keskustan ja kaikkien tietyömaiden läpi. Olisin varmaan kuollut ajostressiin ellei Mertsi olisi naurattanut mua sen jutuilla matkan aikana.
Päästiin perille vain viisi minuuttia myöhässä ja saatiinkin ottaa heti hevonen liinan päähän. Tampereella ei ole mitään erillistä kenttää, vaan hevoset liinatetaan suht tasaisessa paikassa, josta ravihevoset menevät radalle. Rokki esitti aika korskeata pollea ensimmäiset kierrokset, ei varmaan koskaan ole noussut polvi noin paljoa. Kuppi meni ihan nurin, kun hevoset juoksivat kehää pitkin, eivätkä hirnuneet takaisin.
Kristiina oli sitä mieltä, että se oli liikkeessä jäykkä ja takaa voimaton. Meikäläisenkin silmään se näytti liike näytti hankalalta ja kulmikkaalta, joskaan heppa ei ontunut.
Taivutuskokeissa hevonen reagoi takapolviin, oikeaan vuohisniveleen ja vasempaan etupolveen. Röntgeneissä (uusissa eikä vanhoissa) löytynyt mitään vikaa, joten Kristiina päätti hoitaa paikallisesti kortisonilla ja jollain sekoitteella. Piikitettiin ennaltamainitut paikat ja ohjeeksi saatiin kaksi viikkoa kävelyä, jonka jälkeen takaisin töihin. Kavaletti ja jumppasarjatreeniä meille määrättiin myös. Hyvin pitkärunkoisuuden (joka lukee anamneesissa, reps kops) Rokin pitää olla vielä timmimmässä lihaksessa kuin lyhyemmät kaverinsa.
Nyt on sitten taas karvattomaksi ajeltuja, hiton rumia läikkiä hevonen täynnä. Ja niin, tämän ellin mielestä kintereiden muutokset menevät normaaliin jakaumaan. Itsekin ajattelen, ettei kinnerhoidolla ollut oikeastaan merkitystä ratsastettavuuteen, taisi ongelma olla koko ajan takapolvissa... Hevosen pitäminen on halpaa kuin saippua! Jotenkin Tampereen klinikasta tuli sellainen olo, että sinne voisi mennä uudestaankin. Homma toimi nopeasti, ei lähdetty turhia ultrailemaan, vaan siirryttiin hoitoon. Selkä oli palpoiden rento ja aristamafon eli sillä puolella pieni hurraa. Myöskään röntgeneissä, joita nyt on otettu aika monta, ei ole ollut nivelongelmia, irtopaloja eikä muutakaan shittiä. Hurraa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Raskaus ja ratsastus sopivat huonosti yhteen. Kaksi sektiota läpi käyneenä en myöskään lämpimästi suosittele näiden kahden yhdistämistä. Ker...
-
Vuoden kestäneen pohdinnan jälkeen ostin vihdoinkin itselleni nahkaiset ratsastussaappaat. Toiset sanovat, että niillä saa sellaisen tuntuma...
-
Tässä on vierähtänyt nopsasti aika edellisestä blogipostauksesta, ja välissä on kerennyt tapahtumaan melkoisesti. Kiropraktikko Outi Holopai...
-
Nyt kun pakkanen paukkuu ja hangella olisi mukava viilettää, niin pukeutumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Tässä omia käyttäjä...
-
Tänään piti olla maneesitreenin päivä. Lastenhoitajat oli sovittu, työaikataulu antoi myöden ja hevonen oli kunnossa... paitsi ettei ollut...
-
Tässäpä tulee postaus kentän valoista. Tekisi mieli kirjoittaa tähän, että älkää tehkö ainakaan näin. Ja kirjoitankin niin. Näihin valoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti