Pakkasratsastusta ja parantelua

Rokki sai 30.11.15 diagnoosin kintereistään. Joulukuu meni töiden, miehen aikataulujen ja lapsen kanssa niin kiireiseksi, ettei Rokki liikkunut mun kanssani muuta kuin pariin otteeseen. Luin kinnerongelmien hoidosta, ja päätin heti diagnoosin saatuani laittaa Rokin pihattoon. Ilmeisesti karsinassa seisominen on jo oireileville nivelille haitaksi. Nivel tykkää olla liikkeessä. Leidi ja Rokki ovat aika tyytyväisiä pihattolaisia. Varsinkin Leidi, joka ei juurikaan koskaan makaa karsinassakaan, vaikuttaa täysin sopeutuneelta pihattoiluun. Laumassa hevoset kuitenkin liikkuvat aika kivasti, ja pakkasten tultua meillä oli täällä aikamoinen rodeoesitys. Ajattelin niitä kevätjuhlaliikkeitä katsoessani, että ei ole mikään ihme, että hiukan perslihas repeää... Leidin bravuuri on hypätä ilmaan ja potkaista kaikilla jaloilla joka suuntaan ja vinkua vielä samaan aikaan. Ei sitä voi nauramatta katsoa.

-21 astetta pakkasta - ja silti tuli hiki!

Tammikuun alku on ollut tehokasta pakastamista. En henno laittaa näin kovilla pakkasilla Rokin suuhun kuolainta, joten on menty tuollaisella paineriimulla. Rokki on mahtavan kuuliainen tyyppi, jonka kanssa voi tätäkin suitsitusta käyttäen lähteä maastoon ja työskennellä siellä normaaliin tapaan. Kuluva viikko onkin käyty tekemässä lyhyitä, mutta tehokkaita lenkkejä metsässä ja mäissä. Lenkit ovat sisältäneet paljon epätasaisessa maastossa tarpomista, mäkien nousuja ja laskuja (peppulihasta beibelle) ja laukkaa. Kyllä me ravaillaankin, mutta ei se ole näissä lenkeissä se pääaskellaji.

Naamakarvatkin huurtuivat

 Että mä sitten tykkään tuolla metsässä ratsastamisesta. Tänään hypättiin vähän tukkiakin. Yksi puu on kaatunut solaan, ja se on nyt talven aikana painunut niin paljon alaspäin, että suomenhevosellakin uskaltaa sen hypätä. Alamäkeen. Ilman satulaa. Ilman kuolainta. Toppavaatteissa. A great idea. Hengissä ollaan. Vähän tekee mieli estetreeniin, pitääkin kysellä, jos pääsisi jonnekin.