Kevätmaasto

Aivan ihanaa!

Ulkona ei ole enää lunta, ei ole ollut pariin viikkoon. Pohjat pehmenevät, eilen pääsin kentälle treenaamaan Lulun kanssa oikein kunnolla. Että tuntui hyvältä olla hevosen selässä ja laukata! Lulu oli muutenkin oikein kiva. Tosi rento ja kuolaava.

Tänään käytiin yhdessä Sonjan kanssa maastolenkillä. Oli vielä niin upea ilmakin, ettei paremmasta väliä. Ehdotin, että Sonja menisi Rokilla, jotta voisin tarkkailla takajalkoja. Olen taas tässä neljän päivän ratsastustauolla luettuani hevosenkäsittelyjuttuja lehdistä kehittänyt Rokille kolme ongelmaa. Se on liian alistuva eli liian vähän elinvoimaa. Toiseksi sillä on satulointiongelma eli se stressaa satulaa. Kolmanneksi Rokilla on oikean takajalan kanssa jokin ongelma. ÖÖ, ei ole mitään näistä. Testasin satulaa, kysyin homeopaatilta elinvoimasta ja töllötin maastolenkin ajan takajalan liikerataa. Kaikki hyvin. Olen kyttääjä.

Sonja sopii tosi hyvin Rokille. On rauhallisempi kuin minä ja pidempi. Mentiinkin sitten koko maastolenkki niin, että itse menin Lululla ja Sonja Rokilla. Lulu tykitti ekoissa laukoissa mukavat pukitukset, muttei sitten jälkeenpäin tullut mitään kummempaa. Kotiinpäin Rokkikin laukkasi jo vähän pirun kovaa, vaikka ei se laukka siltä selässä tunnu. Sen sijaan Lulu kun tuli takana, pinkoi niin ponnekkaasti, että mua ihan hirvitti jo, vaikka Rokki menikin vielä paljon kovempaa.

Kivaa oli. Hepat on sydän sydän.