Rakastu oriin ja tee itsellesi täydellinen hevonen vol. 2.

Hilmasta tuli sellainen kuin odottaa saattoi, viitaten aiempaan postaukseeni.

Ajattelin, ja muka huomasin ja tein melko varman päätelmän siitä, että Rokki päästää oria paljon läpi rakenteessa ja liikkeessä, mutta luonne ja väritys periytyy tammalta. Kun olimme kasvattajakisan 2015 kokeneet pikakoulutuksella, niin 2016 tulin itse raskaaksi ja päätin, että Rokki saa kokea äitiyden ilon myös. 

Seurasi armoton orien läpikahlaaminen. Tavoitteena oli nyt tehdä selkeästi koulusuomenhevonen, eli liikettä ravissa ja laukassa piti ehdottomasti löytyä, Rokin pihdissä olevia takakinttuja ei saanut kerrata, orin pään ei saanut olla iso, säkäkorkeuden maksimissaan 160cm, luonteen piti olla hyvä ja ystävällinen, ei ihottumataipumuksia ja näiden lisäksi oria piti saada luomuna, sillä jotenkin päässäni pähkäilin sen niin, että Rokki tulisi paremmin tiineeksi luomuastutuksella. Rokki on melko pitkäselkäinen, mutta sitä en ole koskaan halunnut pelätä, sillä pitkän selän alle mahtuu jalat paremmin kuin lyhyen. Selän mittaa en sen kummemmin asiaa ratkaistessani pohtinut, vaan yleistä kokonaisuutta ja huonoimpia mahdollisia lopputuloksia. 

Yksi ratkaisevista tekijöistä oria valitessani on aina tunne. Kun aiemmat reunaehdot täyttyivät, huomasin, että silti jotain puuttuu. Minun pitää ihastua oriin! Minun pitää kuvitella, että juuri tämä ori passaisi Rokille, juuri tästä oriista syntyisi minulle sopiva hevonen, johon olisi helppo rakastua. Upeita oreja on paljon, muutamia suosikkejani mainitakseni Corleone, Herkko Hurmaus, Savelan Hemuli, Anisian Alvar, Ypäjä Arska, Lakeuden Ihme. Päädyin kuitenkin pieneen, upeaan, ihanaan ja lahjakkaaseen Pirvettiin, joka periytyy suoraan Kelmistä. Tarina Rokin astutusreissusta löytyy täältä.

Kaikki meni enemmän kuin helposti, kaikki meni loistavasti! Yksi hyppy, yksi varsa! Jos olisin uskonnollinen, laittaisin käsiä yhteen ja kiittäisin suurempia voimia, mutta totean vaan nyt yleisesti, että olen todella kiitollinen asioiden mentyä näin kivuttomasti ja onnekkaasti astutuksessa ja synnytyksessä. 

Äiti aina suojelee pienokaistaan. 

Varsa syntyi ja hän on todella komea. Isolinjainen, erittäin hienosti suomenhevoseksi liikkuva, kaunis ja rohkea Diiva Dirlanda. Nimensä hän sai pullisteltuaan egoaan heti ensi päivistä lähtien. Varsaan tuli kaikkea sitä mitä toivoinkin. Diivalla on hyvä, laaja käynti, ilmava ja notkea ravi ja joustava, matkaavoittava ja laaja laukka. Hänellä on myös esiintyjän taitoa ja hän on luontaisesti ryhdikäs. Hän on huomattavasti isosiskoaan uhmakkaampi, reaktiivisempi ja pohdiskelevampi. Mikäli vain terveyttä riittää, niin hänestä voi kuoriutua varsinainen kouluratojen kekkeriheppa minulle.


Harmillista kyllä Pirvetti laukkaa nyt vihreämmillä laitumilla ja hänestä jäänyt ori Krouvin Herpertti siirtyi myös samoille laitumille onnettomuuden seurauksena. Olisin ollut valmis kertaamaan Rokin 2018 kesänä Pirvetillä, mutta näillä näkymin astutukset jätetään Rokin osalta hamaan tulevaisuuteen ja keskitytään yhdessä hömpöttelyyn ilman varsuleita. Silti takaraivossa kutittelee ajatus uuden varsan tekemisestä... Mutta ei tänä vuonna!