Rakastu oriin ja tee itsellesi täydellinen hevonen vol.1

Varsakuume nostaa päätään näin kevään korvalla. Tarkastelen varsotuspäätökseen johtavia tekoja ja ajatuksia täysin omakohtaisesti, harrastajamaisesti ja täysin tunnepitoisesti, joten minkäänlaisiksi ohjenuoriksi ajatuksia ei saa ottaa. Tai jos niin tekee, niin ainakin täysin omalla vastuulla.

Ensimmäiseen varsaan johtava tapahtumien ketju oli Rokin ristinivelten tulehdus vuonna 2013, ja sitä seurannut lepokausi. Kangasalan klinikan Heikki antoi meille vaihtoehdoiksi sähköshokkia tai lepoa, ja päädyimme siihen, että varsaloma tekisi Rokille ikänsäkin puolesta (hän oli tuolloin viisivuotias) hyvää. En halunnut varsasta mitään jättihevosta, sillä itse olen lyhyt ja lyhytjalkainen, ja kokemukseni leveärunkoisten ja isojen suomenhevosratsujen selässä ovat olleet epämukavia. Tämän vuoksi rajasin upeat oriit Herkko Hurmauksen, Lastun Lekan ja tuolloin vielä astuvan Pilven pojan ulos valikoimista. Tähtäsin kokoon, joka olisi noin about Rokin kokoinen. Hän on säältään noin 158 ja rungoltaan enemmän silakka kuin norsu. Rokin vanhemmat Hilto ja R.R.Viisu ovat hieman kookkaampia, joten vahingossa voisi tulla suurempikin varsa. Isoa kokoa en kuitenkaan ensisijaisesti lähtenyt hakemaan.

Hilma parin päivän ikäisenä.

Selasin erilaisia oreja, ja ensisijaisesti halusin parantaa varsalle laukkaa ja hyppyä. Rokin laukka on vaatimatonta ja esteillä hän ei ole koskaan osoittanut lahjakkuutta, vaikkakin nöyryydellä on rämmitty 90 cm:n radastakin yli. Kun Rokin tiinehtymisestä ei tuolloin vielä ollut mitään kokemuksia ja itsekin olin ensimmäistä kertaa varsaa tekemässä, päädyin orisuorat, orikuvastot, orisivustot ja sukupostin dream pedigreen puhki koluttuani Valtteri Valloitukseen, jonka kanssa sekä asuimme samalla tallilla, ja joka 2013 sijoittui ensimmäiseksi laatuarvosteluissa Ypäjän nelivuotiaiden finaalissa. 

Valtterilla on paljon sellaisia ominaisuuksia, joita varsaan halusin. Valtterilla on todella hieno, rungon läpikäyvä ja elastinen laukka, ori hyppää notkeasti kuin kissa ja sillä on paljon luustoa. Molemmat hevoset, sekä Rokki että Valtteri ovat todella hyväluonteisia, ja Valtteri muun muassa matkustaa samassa trailerissa tamman kanssa. Hän on sellainen mamman kultapoika. Valtterin emän ja sisarukset olin myös tavannut, ja tunsin Hermelin linjan ja olin vakuuttunut siitä, että sieltä tulisi pomppua ja laukkaa. Paljon teki myös se, että Valtterin omisti Heli, joka tunsi myös Rokin ja oli valmis yhdistämään näiden kahden linjat. Kiitos siis Helille syntyneestä kultamussukastani!

Kävimme Rokin kanssa Kylämäen asemalla, jossa Rokkia ultrattiin ja siemennettiin Valtterin tuorespermalla. Eli käytännössä homma meni näin: ajoin Rokin Kylämäkeen, eläinlääkäri ultrasi kohdun ja follikkelin tilanteen. Jos follikkeli oli tarpeeksi iso (Rokilla muistaakseni noin 44mm) ja kohdun ödeemä hedelmällisessä tilassa (tarkkaa mittaristoa en nyt muista mutta +++ oli tarpeeksi) Rokki ei kuitenkaan tiinehtynyt kovinkaan helposti, vaan vasta Kylämäen laitumilla oleilun ja kesäloman ja EI kiimankatkaisun (eli hormoni, joka tuikataan hevoseen ja edistää kiimahuipun ilmaantumista) jälkeen Rokki tuli seitsemännellä tuorespermapaketilla tiineeksi. Olihan siinä sitten Helillä ajelemista meidän tähden ja Valtterilla lempimistä! (Tammakohtaisesti kypsän follikkelin koko voi vaihdella todella paljon: toiset tulevat tiineeksi 25mm munarakkulasta ja toiset 44mm:stä.)

Kultaiset kaverukset Hilma ja meidän ykkönen!

Viimeinen astutus meni myöhäiseksi, taisi olla syyskuun 2013 alkupäiviä, mutta niin vain siittiö löysi munarakkulan ja varsa lähti kasvamaan. 

Hilma syntyi tarhaan heinäkuun loppupuolella ja oli heti ihan mahtava. Hilma on lähes täydellisen luonteinen hevonen. Hänelle käy kaikki, hän on rohkea olematta töykeä, hän on kuuliainen ja ystävällinen ja hän on energinen olematta kuuma. Pomppua ja laukkaakin tuli pakettiin. 

Hilman kanssa näyttelyt ovat menneet suht penkin alle. Ensimmäinen näyttely oli meidän vieroitus ja itse olin 38 asteen kuumeessa. Tästä kuvittelisi seuraavan katastrofi, mutta koska Hilma on luonteeltaan niin kelpo, niin sekaisin meni ainoastaan askellajit, yhtään esittäjän luita ei katkennut. Ystäväni Jonna esitti Hilman, ja kiitos siitä! Varsa oli kuitenkin niin poissa tolaltaan, ettei askellajeissa ollut juuri muuta näytettävää kuin se, että varsa ei ole halvaantunut paikalleen. 2017 laatuarvostelukarsintaa ennen ihmettelin kaverini Satun kanssa, että uskallanko viedä vai en, kun edeltävänä päivänä Hilma oli kaarevalla uralla epäpuhdas, mutta suoralla ok. Päätimme sitten kuitenkin kokemuksen vuoksi lähteä, mutta hypyissä ja laukassa huomasimme, että hevoslapsi oli reväyttänyt perseensä. Hyppy- ja laukkapisteet eivät olleet kummoiset, vaikka niissä tämä pieni, kultasydäminen heppa on hyvä. Ravi Hilmalla ei oikeastaan ole kummoinen, käynti on aivan tavallinen. Laukassa ei ole suurta liitovaihetta, mutta se on hyvää ja kolmitahtista ja laukanvaihtoja hän tarjoilee usein, kun "se vaan on niin helppoa". Myös estetreenissä ennen laatuarvosteluja Hilma suoritti hienosti ja antoi mun odottaa parempaa tulosta laatuarvosteluista, turhaan. 

Ajattelen kuitenkin, että äärettömän hyvän harrastehevosen Hilmasta tekee hänen "kaikki käy, nyt ja aina" - luonteensa. Hevonen, jolla on sydän puhdasta kultaa.

Hilma kaksivuotiaana.

Olen ratsastanut Hilmalla sen verran, että hän osaa mennä käyntiä, ravia ja pysähtyä ratsastaja selässä. Muuta ei vielä olla tehty. Ajattelinkin, että Hilman luuston kehittymisen kannalta olisi hyvä, jos hän saisi tehdä varsan. En kuitenkaan itse halua enempää hevosia, vaan lähinnä geenejä kiertoon ja hyviä suomenhevosvarsoja maailmaan, joten annoin Hilman siitosliisinkiin Johannalle. Nyt Hilma onkin tiineenä oriista Taranis, joka on varmasti äärettömän hyvä valinta Hilmalle, sillä ori itse ja sen suku korjaa syntyvään varsaan elastisuuden puutetta ja ravia. Taranis on itse varsinainen kumipallo ja sijoittui kasvattakisan esteosuudella hopealle 2017. Varsaa odotetaan syntyväksi 2018 kesäkuussa.