sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vanhan vuoden viimeinen päivä

Tänään tehdään lupauksia, joita rikotaan huomenna. 

Rokki opetti tänään nuorta tyttöä ratsastamaan ja oli todella kauniisti. Lähdin opetustuokion jälkeen Rokin kanssa maastoon, jossa olikin melko jännittävää! Ensinnäkin Rokin mielestä tie oli kuolettavan pelottava, metsä tappava ja kahina murhasi pienen hevosen paikalleen. 

Laukkapätkässä oli muutamia Rokin mielestä hallittuja isompia askeleita, joita itse kutsun pukeiksi. Hevonen on notkeassa kunnossa, niin isosti lentää takaosa ja selkä köyristyy. 

Hyvin selvittiin silti kamalasta metsästä kotiin. 

Uuden vuoden lupauksena lupaan Rokille, että vien hänet maneesiin hyvälle pohjalle liikkumaan! Koko vuosi aikaa toteuttaa 🤓😆

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kolmas kerta toden sanoo?



Olen aika paljon miettinyt, pohtinut, kääntänyt ja vääntänyt Rokin kanssa. Että riittääkö hän mulle, onko tarpeeksi laatua, osaanko tarpeeksi, osaako hän tarpeeksi, pysyykö tarpeeksi terveenä ja niin edelleen.

Pikkuhiljaa on tässä tullut omatkin reunaehdot selvemmiksi. Aiemmin ajattelin, että kyllä se kenttäratsastus on kuninkuuslaji ja sitä on pakko päästä kokeilemaan. Nyt omien lasten synnyttyä ja lähes kaikkien raajojen oltua kipsissä ja leikkauspöydällä (tosin kiinni torsossa, ei ne yksinään siellä ole köllineet) on käynyt selväksi, että EN halua mennä kenttää ja esteetkään eivät enää ole niin houkuttelevia, kun olen Leidin kanssa saanut niitä mennä.

Joten lopputulema tästä kaikesta pähkäilystä: se parisuhde ja kavioliitto on mulle sittenkin se kaikkein merkityksellisin. Se miten toisen kanssa opitaan olemaan yhtä ja joskus toistakin.

Tämä syksy me ollaan Rokin kanssa jumpattu. Tosi varovaisesti, lämmitelty ristiselkää ja voimistettu oikeaa takajalkaa, joka on se heikompi. Samalla yritetty venyttää vasenta lapaa ja kylkeä, kun ne lihakset supistuvat mieluummin kuin venyvät.

Tämä jumppa tuntuukin palkitsevan. Aatonaattona kävin lyhyellä noin 10 minsan lenkillä fysioterapeuttisen hevosen "salitreenin" jälkeen, ja teimme käyntiavosta ihanan napakoita laukannostoja, ja laukassa avoa ja sulkua. Ne tuntuivat hevoselle helpoilta ja hän tuntui halukkailta. Se on rasti seinään! Lopetin välittömästi, tulin pois selästä ja kävelimme yhdessä kotiin. Oli kyllä aika makea fiilis!

Otsikkoon "kolmas kerta toden sanoo?" palatakseni mietin sitä, kuinka Rokki tuli mulle ja koulutin hänet. Sitten tuli kohtalokas liukastuminen ja ristiselkä oireili pari vuotta. Hilman synnyttyä mentiin pikavauhdilla kasvattajakisaan, ja silloin oli jo takana kaksi nollasta sataan kertaa. Kasvattajakisan jälkeen yritin kisata, mutta Rokki oireili, eikä ihme! Mentiin ihan nolla lihaksesta ja tiineyslöysyydestä pikanopeudella voimakkaisiin kokoamisiin, mikä on tuollaiselle pitkärunkoiselle ja matalakaulaiselle tammalle rakenteellisesti tosi raskasta. Olisi pitänyt ottaa iisimmin.

Nyt tehtiin Diiva. Rokki sai levätä ja multa poistui oman raskauden ajalta se hevosen pakkoliikuttamisen ajatus. Hyvä niin. Nyt kun aikaa pitää jakaa kahden lapsen ja useamman työn ja eläimen kesken, ei tunnu ainakaan että pääsisin Rokki liialla liikuttamisella pilaamaan. Nyt tavoitteena on "hiljaa hyvää tulee" -tyyppinen ratkaisumalli, jossa me Rokin kanssa yhdessä haetaan sellaista harmonista yhteistyön tapaa, jolla sekä minä että hän pysyttäisiin kunnossa.

Ehkä se kolmas nollasta kuntoon projekti nyt onnistuu! Tai jos ei, niin ainahan niitä ihania varsoja voi tehdä...

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Sinnepäinratsastaja harrastaa hevosjousiammuntaa!

Facebookfeedissäni on vilissyt viimeisen vuoden aikana monia kertoja hevosjousiammuntaa, ja kieltämättä se on nyt minua alkanut kiinnostaa. Olen kaikkien melkein extremelajien kokeilemisen (en hartaan paneutumisen) ystävä ja tokihan sitä jousiammuntaa piti päästä kokeilemaan.

Huutelin facessani, että lainaisiko joku minulle joustaan, mutta kävikin niin hyvin, että sain ihan opettajan lainaan. Tänään sitten päästiin näyttämään Rokille jousta, nuolia ja viiniä.

Lajin pariin ohjaajana toimi Bea, joka on itse harrastanut parisen vuotta kyseistä hevosjousiammuntaa. Olipa muuten hyvä, että joku oli katsomassa minun ja Rokin touhuja päältä. Meillä on molemmilla enemmän intoa kuin malttia ja enemmän touhua kuin taitoa, joten osaaja on hyvä olla kolmiodraamassa mukana.

Rokki oli kuin aina hänen vieressään olisi ammuttu pahvitauluun. Tästä ei nyt tule pidempää kertomusta, kun hevonen ei juurikaan korviaan lotkauttanut jousen pamahduksille, nuolen kahahduksille tai pahvitaulun pläjähdyksille. Porkkanapalkka sen sijaan kiinnosteli ja sitähän hän tietenkin sai.

Bea opetti minulle miten jousesta ja nuolesta pidetään oikeaoppisesti kiinni ja miten hevosen selässä sitten kääntyillään ja ollaan. Tähtäämisen suhteen jäi hiukan toivottavaa, mutta edellisestä jousiammuntakerrasta olikin jo 17 vuotta aikaa. Olipa se kuitenkin hauskaa!

Kummallista tai huojentavaa oli se, että Rokin selästä tähtääminen ja luontevan ampumisasennon löytyminen oli huomattavasti helpompaa kuin jalat maassa ollen.

Tästä jäi kytemään kyllä sellainen liekki, että haluan kokeilemaan vauhdikkaammissa askellajeissa. Tänään mentiin vasta käynnissä. Kivaa oli huomata se, että kaulanarulla ratsastaminen on tehnyt hevosesta sen verran jaloilla ja painoavuilla ohjattavan, ettei minun tarvinnut montaa kertaa ottaa ohjista kiinni, kun kääntelin hevosta taulun ympäri isolla voltilla.

Ampuminen hevosen selässä tapahtuu kevyessä istunnassa. Väärälle puolelle ammuttaessa yläkehoa pitää kääntää voimakkaasti, omassa tapauksessani oikeaan kierrokseen. Tähtääminen siitä asennosta on varsin hankalaa, mutta ensi kerralla sujuu sitten sekin jo paremmin. Ajattelen, että on parempi heti alusta asti tehdä molemmille puolille, kun ollaan molemmat Rokin kanssa niin jumalattoman vinoja ja epäsymmetrisiä.




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kävin vieraissa

Ihana lomamatka Gran Canarialla! Siellä tutustuin varsin vekkuliin Shiraz -nimiseen sekoitukseen, joka kantoi minut kivikkojen yli ja pehmeille hiekkapohjille laukkaamaan! Kannattaa kokeilla, jo melkein maisemienkin vuoksi! 

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Opettamisen ihanuus

Teen teatteriopetuksia työkseni ja pidän siitä. En aina, etenkin flunssaisena ja tuuraajattomana opettaminen on tosi raskasta. Mutta parhaimmillaan opettamisesta, oppilaan onnistumisesta ja etenemisestä saan ihan mielettömät kiksit. Rokki toimii myös välillä opetusheppana ja ensimmäinen haaveammattini lapsena onkin ollut ratsastuksenopettaja. Hevosala on kova, fyysisesti raskas ja hevoset elävinä olentoina ovat kalliita ylläpitää mutta myös psykologisesti heitä pitää ajatella työnmielekkyyden ja raskauden kautta vähintään yhtä lailla kuin ihmistyötovereitakin. Opettaisin mielelläni useamminkin, mutta siihen tarvittaisiin sitten jo toinen aikuinen hevonen Rokin kaveriksi. Jos sellaisen joku haluaa mulle vuodeksi lainata, otan mielelläni tänne ja koulutan eteenpäin. Ensi marraskuussa Hilma tulee takaisin miehelästä ja silloin mulla on kaksi hyvää heppaa itselle ja oppilaille. Joka tapauksessa, olipa ihana antaa nuorelle kiva kokemus ja mukavaa oli myös saada palautetta. En ole nauttinut mitään virallista ratsastusopetuskoulutusta, vaan opettamiseni on yhdistelmä omia valmentajiani, fysioterapiaa, asymmetrian poistoa ja kaikkea matkan varrella hyväksi havaittua ja opiskeltua. 


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Äiti ratsastaa ja kentän valot toimii ja hevoseni on ihana!

Meikäläisellä on tainnut olla ratsastuskenttä noin kolme vuotta ja kentän valotkin jo kaksi vuotta. Tänään käytettiin toista kertaa valoja ratsastuksen aikana. Tuli kyllä jotenkin aika kiva fiilis, kun ratsastin omalla kentällä, itse rakentamieni valojen loistaessa itse tekemälläni hevosella. Kunniaa kuuluu toki myös muille, kuten kummisedälleni, joka auttoi kentän teossa ja veljelleni, joka teki sähköliitokset ostamiini kentän valoihin. Ilman näitä kahta supermiestä en kyllä pärjäisi! 

Mukava oli päästä tamman selkään. Rokki oli todella energisellä tuulella.  Tehtiin ravissa tahdin etsimistä ja käynnissä väistöjä tamman ristiselän jäykkyyden lieventämiseksi. Lopuksi otin vielä satulan ja suitset pois ja Rokki sai juosta riimupäisenä liinan päässä. Siinä hän hiukan hulinoikin ja lennätteli iloisia pikkupukkeja. Ajattelin siinä hetkessä, kun ihan maailman kevyimmällä kosketuksella liinatin hevostani, että ollaan me Rokin kanssa kasvettu yhteen. Rokki on todella ymmärtäväinen, todella yritteliäs, todella pehmeä ja reaktiivinen ratsastaa, muttei yhtään raskas. Hän on kiltti ja ystävällinen olento, jonka kanssa on kiva olla. Sellainen tyyppi, joka ihmisenä olisi se, joka ei pidä melua itsestään, osaa aina kuunnella ja olla tyrkyttämättä itseään tai omia näkemyksiään,  tykkää kutoa sukkia ja  harrastaa suunnistusta. Bileissä Rokki ottaisi nurkkapaikan, katselisi sieltä muita ihmisiä ja söisi popkornia parhaan kaverinsa kanssa samasta kupista. Eli täydellinen bestis! Rokilla on ihmisen mieli, mutta se ei ole niin kaunis kehu kuin haluaisin siitä sanoa. Viisas ja lempeä, that´s her. 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Harrasteratsusta tammamammaksi ja takaisin. Wannabekouluratsastajasta sektion kautta takaisin satulaan.

Harrasteratsusta tammamammaksi ja takaisin.
Wannabekouluratsastajasta sektion kautta takaisin satulaan.


Takaisin satulaan - prosessin kuvaus:

Nuorimman lapseni syntymästä on nyt 11 kuukautta. Tämä viimeisinkin tuli sektiolla, joten vatsalihojani on viillelty nyt kahteen otteeseen. Kuopuksen synnytyksestä en toipunut yhtä nopeasti ja kivuttomasti kuin esikoisesta, joten ratsastushalut ovat olleet aika jäissä. Eipä sillä että aikaakaan nyt niin ruhtinaallisesti olisi.

Rokki synnytti 18.5.2017 Pirvetistä ihanan ja TIETENKIN täydellisen (huom. väärän sukupuolisen) tammavarsan Diivan. Diivalla on iso, turvan läpi käyvä läsi, valkoiset kainalot ja säpäkkä luonne.

Olen tainnut tämän vuoden puolella ratsastaa viitisen kertaa. Pari kertaa käynyt tamman ja varsan kanssa maastossa, kunnes totesin, että oli liian hullua touhua. Varsa syöksähteli kivien yli kuin viitapiru (mikä ikinä se onkaan...) ja meikäläisellä oli nuppi sekaisin adrenaliinista. Ne maastoreissut sitten jäi.

Nyt kun varsa kolkuttelee jo viiden kuukauden rajapyykkiä, päätin, että on aika ryhtyä tammapalleron kuntoutushommiin. Olemme Rokin kanssa molemmat äitiyslomapaksukaisia, joten yhteinen projekti on nyt ensin alkuun vatsalihasten tunnustelemista.

Tänään harjoiteltiin varsasta erossaoloa. Varsa karsinaan, viereisessä poni kaverina ja tamma satuloitavaksi. Varsaa harmitti, ja hän tinttaroi ja hirnui karsinassa. Rokkitammakin näytti sen verran mieltään, että otti muutaman kerran harmistuneena hampaillaan kiinni tallin kulmalaudasta. Positiivista oli kuitenkin se, että satula on nyt sopiva. IHMEIDEN AIKA!!! Siellä on alla eteenpäin liukumisen este läskigeeli, joten pysyy nyt tarpeeksi takana, eikä valu lavoille.

Hirmukivasti tuollaiseksi imettäväksi paksukaiseksi tuo Rokki liikkuikin. Ristiselkä tuntuu hiukan jäykältä laukassa, mutta ravissa, käynnissä ja kaarevilla urilla tuntui ihan kivalta ratsastaa. Sivuttaisliikkeet; pohkeenväistöt ja travers oli vähän jäykkää. Niissä Rokki tuntuu aina yllättyvän siitä, että hänellä todella on neljä jalkaa.

Meikäläistä sitten taas sattui joka paikkaan. Torstainen salitreeni, tuulihousujen liukkaus ja puuttuvat korsettilihakset tekivät ratsastuksesta mukavasti sellaisen: Mukavaa, että olemme alkeiskurssilla osa: "Kummalle jalalle piti keventää ja miksi ravi tuntuu näin hirveältä?"



Jatkamme harjoittelua. Toivottavasti lähempänä tätä kuin ensi vuotta.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Varsa on maailmassa

Täysin täydellinen Diiva -varsa syntyi 18.5.2017.

Hän on oikeastaan ihan unelmien täyttymys. Vaikkei olekaan ori.

Hyvät askellajit ja paljon laajuutta, ja kiva kaula!

Nyt vaan mietin, että apua, tämä yhdistelmä ehkä toimi... Pitäisikö kokeilla uudestaan... Somebody stop me...


tiistai 7. helmikuuta 2017

Satulasalsaa - eli jälleen kerran satuloita myynnissä

Tiedättekö mikä on kaikkein ärsyttävintä hevosharrastuksessa? Sopivan satulan etsiminen. Nimenomaan ETSIMINEN, koska sellaista en ole vielä löytänyt.

Rokki nyt saa kasvattaa rauhassa raskausmasuaan ja Hilman kanssa etenen hissutellen ja luurankoa kunnioittaen, joten laitan penkkini myyntiin.



Ylhäällä kaksi kuvaa Prestige Silver Star estepainotteisesta yleissatulasta. Hyväkuntoinen, toppauksetkin pehmeät. Hp. 750€

Hilmalla Kieffer Lech Profi, jossa uusittu toppaus. 550€


















Pitkän hiljaisuuden jälkeen

Tässä on emäntä ollut vähän raskaana ja saanut lapsia, joten jäänyt hieman bloggailut bloggailematta.

Touhuttu on kuitenkin koko ajan. Rokin kanssa fysioterapeuttisia harjoitteita tehden ja Hilman kanssa harjoitellen liinassa eteen ja alas -muotoa sekä askellajeista toisiin siirtymisiä.

 
Rokki tarkkailee tietokonetyöskentelyäni. 

Hyvää palvelusväkeä on vaikea saada, mutta meitäpä on onnistanut kolmen lastenvahdin verran :D


Työmaavalvonta sujuu myös. Meitä voi myös tilata työmaille päälliköiksi sopivaa korvausta vastaan. Rakennus- ja purkumestarit Hirnujyrsijät Oy

Suositut tekstit