Wannabekouluratsastajasta sektion kautta takaisin satulaan.
Takaisin satulaan - prosessin kuvaus:
Nuorimman lapseni syntymästä on nyt 11 kuukautta. Tämä viimeisinkin tuli sektiolla, joten vatsalihojani on viillelty nyt kahteen otteeseen. Kuopuksen synnytyksestä en toipunut yhtä nopeasti ja kivuttomasti kuin esikoisesta, joten ratsastushalut ovat olleet aika jäissä. Eipä sillä että aikaakaan nyt niin ruhtinaallisesti olisi.
Rokki synnytti 18.5.2017 Pirvetistä ihanan ja TIETENKIN täydellisen (huom. väärän sukupuolisen) tammavarsan Diivan. Diivalla on iso, turvan läpi käyvä läsi, valkoiset kainalot ja säpäkkä luonne.
Olen tainnut tämän vuoden puolella ratsastaa viitisen kertaa. Pari kertaa käynyt tamman ja varsan kanssa maastossa, kunnes totesin, että oli liian hullua touhua. Varsa syöksähteli kivien yli kuin viitapiru (mikä ikinä se onkaan...) ja meikäläisellä oli nuppi sekaisin adrenaliinista. Ne maastoreissut sitten jäi.
Nyt kun varsa kolkuttelee jo viiden kuukauden rajapyykkiä, päätin, että on aika ryhtyä tammapalleron kuntoutushommiin. Olemme Rokin kanssa molemmat äitiyslomapaksukaisia, joten yhteinen projekti on nyt ensin alkuun vatsalihasten tunnustelemista.
Tänään harjoiteltiin varsasta erossaoloa. Varsa karsinaan, viereisessä poni kaverina ja tamma satuloitavaksi. Varsaa harmitti, ja hän tinttaroi ja hirnui karsinassa. Rokkitammakin näytti sen verran mieltään, että otti muutaman kerran harmistuneena hampaillaan kiinni tallin kulmalaudasta. Positiivista oli kuitenkin se, että satula on nyt sopiva. IHMEIDEN AIKA!!! Siellä on alla eteenpäin liukumisen este läskigeeli, joten pysyy nyt tarpeeksi takana, eikä valu lavoille.
Hirmukivasti tuollaiseksi imettäväksi paksukaiseksi tuo Rokki liikkuikin. Ristiselkä tuntuu hiukan jäykältä laukassa, mutta ravissa, käynnissä ja kaarevilla urilla tuntui ihan kivalta ratsastaa. Sivuttaisliikkeet; pohkeenväistöt ja travers oli vähän jäykkää. Niissä Rokki tuntuu aina yllättyvän siitä, että hänellä todella on neljä jalkaa.
Meikäläistä sitten taas sattui joka paikkaan. Torstainen salitreeni, tuulihousujen liukkaus ja puuttuvat korsettilihakset tekivät ratsastuksesta mukavasti sellaisen: Mukavaa, että olemme alkeiskurssilla osa: "Kummalle jalalle piti keventää ja miksi ravi tuntuu näin hirveältä?"
Jatkamme harjoittelua. Toivottavasti lähempänä tätä kuin ensi vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti