sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kaikkea!

No niin,

Lion oli oriasemalla ikuisuuden, siellä hänellä otettiin takakengät pois. Tuli kotiin ja yöllä oli kavio haljennut. Joten nyt hänellä ei voi ratsastaa. Kakka.
Joka tapauksessa menen huomenna katsomaan hevosta, josta saattaa tulla minun omani. On joko rapu tai leijona aurinkomerkiltään, varmaan leijona, leijonannäköinen.

Ja kasvattajana on toiminut pikkuveljeni niminen henkilö. How kreisii is that.
Rakastuin suoraa päätä. Olen hullu - heppahullu. Mies tulee mukaan.
HUUHHHHHHUUUUH.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Lionin kanssa kahdestaan

Menin illalla tallille, harvinaisesti. Usein pyrin menemään aamulla ennen töitä.

Lioni oli tosi rauhallinen ja mukava. Tehtiin paljolti samaa mitä viimeksi valmennustunnillakin. Sain hänet kulkemaan hetken ajan korkeassa ja hyvässä peräänannossa, mutta se vaati aika paljon voimaa. En jaksanut ratsastaa kovinkaan kauaa, olin ihan puhki 40 minsan jälkeen. Hiki virtasi pitkin selkää. Oli kiva nähdä hevosesta, että sen suu rupesi vihdoin toimimaan. Kuolaa tuli :)

Jäi taas hyvät fiilikset ja Lioni oli myös hyväntuulinen. Keskiviikkona sitten taas iltaratsastukselle. Kivaa, olen onnellinen!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Sairaan kiva ja hyvä ja JEES valmennustunti!


Mahtava valmennustunti tänään. Vesisade loppui just sopivasti, ennen kuin meillä alkoi hommat. Niina piti meille tosi pitkän 1,5 h tunnin ja mies oli kuvaamassa. Meikäläisen istunta on parantunut ja Lioni oli tosi hyvä tänään. Edelleen tahmea oikealta, siis kylki on jäykkä, mutta vertyi hienosti loppua kohti. Jäi muutamista siirtymistä ja pohkeenväistöistä niin hyvät fiilarit.

Tehtiin näin:

käynnissä peräänantoa kohti, taivuttelu, vastataivutuksia. Isot pääty-ympyrät, joilla vastataivutuksia ja kevyttä väistättelyä.

Ravissa samaa.

Sitten alettiin tehdä avotaivutuksi ensin käynnissä kentän pitkillä sivuilla, ja sitten kun ne sujuivat siirryttiin raviin.

Sitten tehtiin keskihalkaisijalla käynnissä pohkeenväistöä pitkälle sivulle asti, sama ravissa.

Tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin ja isot ympyrät lyhyihin sivuihin. Sitten laukassa siirtymisiä käyntiin ja taas laukkaa. Vain muutamia käyntiaskeleita sai välissä ottaa.

Muutama tosi hieno laukasta käyntiin siirtymä saatiin aikaiseksi - tuli hyvä mieli!

Tunnista jäi tosi hyvä fiilis ja Lioni oli selkeästi myös tosi hyväntuulinen tunnin lopuksi.

Tämän lisäksi ilmoittauduin elämäni ensimmäisiin kouluratsastuskisoihin, helppo C:2 2000 luokkaan. Sinne menen sellaisen piensuokin kanssa, on siis tallin heppa.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Valmennus + ratsastus

Meillä oli torstaina valmennustunti Lionin kanssa, meni tosi hyvin! Hämmentävä muutos edellisestä kerrasta. Lioni on kiimassa, joten se on vähän tavallista kuumempi pakkaus, mutta tunti meni tosi tosi hyvin.

Tänään olin ratsastamassa Lionia, hän oli jotenkin kuumana, tavallista enemmän ja mulla oli tavalliset kumisaappaat jalassa. Niillä ei tosiaankaan saa tuntumaa hevoseen!

Mentiin vain hetki, n. puolisen tuntia, paljon väistöjä ja taivutuksia, oikea puoli kinnaa kiinni. :(

Niina tulee myös huomenna valmentamaan meitä, illalla. Sitä ennen menen päiväksi Hannulan tallilla estekisoihin verkkavalvojaksi. Ihan kivaa, mutta haluaisin kyllä jossain kohtaa levätä. Olen varmaan oikeasti vähän hullu. Tai ainakin vien aina itseni äärirajoille asti, mikä on kyllä typeristä typerintä.

Olen vähän rakastunut Lioniin, sillä lailla hyvällä tavalla.

Tässä tamma kesälaitumella.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Nostalgiaa

Etsiskelen itselleni hevosta, yritys on olla maltillinen, mutta sitä en ole koskaan osannut. Joka tapauksessa haluaisin nyt vähän rauhoittua, ja kerätä vaihtoehtoja, tunnustella ja kuulostella asiaa. Haluan kyllä sellaisen joka paikan höylä hevosen, hyvällä päällä ja sykkeellä.

Yksi elämäni suomenhevosista oli Humu, myöhäisellä iällä ruunattu suhteellisen kookas suomenhevonen, joka luuli itseään edelleen kummisedän 50 -vuotispäivälahjaksi tullessaan oriksi. Humu oli entinen ravihevonen, jonka selässä oli ennen minua joku istunut. Me yhdessä opeteltiin kuitenkin laukkaamaan, ravaamaan ja hyppimään pienten ojien yli. Tavallisista esteistä hän ei tajunnut mitään, juoksi vain läpi.
Kuvassa olen n. 15-16 -vuotias ja minut on kuvattu kummivanhempien takamökin seinää vasten. Nurmikolla ei saanut ratsastaa, mutta välillä kävi vahinko, heh. Kuva on kuvattu tavisvalokuvasta, joka vähän heikentää sen laatua.

Humussa oli se "erikoisuus", että hänen kielensä piti aina sitoa idealsiteellä kiinni alaleukaan. Muuten hän reippaana poikana räpläsi kielensä kuolainten päälle, jolloin ne menettivät tehonsa täysin. Hauska hevonen, mutta TODELLA kova päinen.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Vanhan ponin postaus.

Serkkuplikan entinen, tosin vieläkin omistama, New Forest poni Hasse. Tällä lapsena ratsastettiin, hypättiin, maastoiltiin ja tehtiin kaikkea mitä kakara keksiä voi.


Hasse on muistaakseni vuosimallia -88, että herralla rupeaa jo olemaan ikää. Hienosti hän kuitenkin menee vielä tunneilla - harvakseltaan kuitenkin. Oli siis samalla tunnilla kuin missä olin suomenpienhevostamma Venlan kanssa. Hasse on mahtava, huumorintajuinen, jokseenkin laiskahko ja erittäin sympaattinen kaveri, jolta puuttuu nykyään jo viisi hammasta. Ei se silti ole menoon kauheasti vaikuttanut.


Tässä vähän taidonnäytettä laukasta Venlan kanssa. Olin kyllä tosi jännittynyt siellä, mutta pikkuhiljaa tai NOPEASTI saan istunnan korjattua.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Haaveilua, kun en kipeydeltäni muuta voi.

Mun pitäisi levätä, mutta en saanut äsken unta, ja aivot on taas vaihteeksi vähän ylikierroksilla.

Olen jostain kumman syystä alkanut haaveilla estehyppelystä. Minä, joka aina olen ollut enemmän kouluratsastusihmisiä. Kun lukioikäisenä ratsastin suomenhevosruuna Erkkoa, josta parempaa hevosta saa etsimällä etsiä, niin kaikki oli mahdollista. Sen, anteeksi, Hänen kanssaan pystyi hyppäämään, tekemään yksinään monen tunnin maastolenkkejä, hyppäämään maastoesteitä, baanattamaan raviradalla kiitolaukkaa ja vääntämään kentällä koulua. Sen lisäksi Erkon selässä pystyi seisomaan, kääntymään ja niin edelleen. Joskus kävimme ilman satulaa riimun kanssa maastossa.

Se oli muuten perfekto ja olisin saanut sen ostaa, mutta juuri silloin lukion loppumisen aikoihin tulevaisuus oli liian epävarma hevosen ostoa ajatellen. Siitä tulikin sitten 2003-2009 vuosien mittainen ratsastuspaussi. Kyllähän mä siellä stadissakin koitin ratsastaa, mutta en oikein istunut niihin meininkeihin kiertämään kehää 8 muun kanssa entisen ravihevosen selässä.

Mun pitäisi varmaan miettiä joitakin osatavoitteita, että osaisin paremmin motivoitua tavoittelemaan niitä, tiedostaa oma kehittyminen paremmin. Korjaan: mä haluan miettiä osatavoitteita, ja mikäs se päätavoite olisi? Hmm...

Mä voisin olla niin hullu ja unelmoida siitä kentässä kisaamisesta. Mutta se että riittääkö meikäläisen pää sellaiseen, onkin sitten iiiihaaan toinen juttu.

Kenttäratsastus on kreisiä meininkiä

tiistai 3. toukokuuta 2011

Eka valmennus uuden hepan kanssa!

Olipa jotenkin vaikeata. Mua ärsyttää ihan hirveästi se, että olen siellä naama hevosen harjassa, about niin vinossa taas vaihteeksi eli aina, istun. -TTU.

Tehtiin ihan perustyöskentelyä. Lioni on vasempaan kierrokseen parempi kuin oikeaan, joten aloitettiin käynnissä vastataivutuksilla, se oli hankalaa. Pohkeet eivät menneet mitenkään helposti läpi, ja uusien nahkasaappaiden kanssa yritin kopsuttaa sieltä pohkeen läpi. Tehtiin ravissa molempiin kierroksiin samaa.

Sitten tehtiin raviympyröitä syvillä taivutuksilla ja laukannostoja. Laukka nousi huomattavasti huonommin oikealle kuin vasemmalle. Valmistelin kyllä ihan päin kuusta. Olin jotenkin omituisen hermostunut, ei ollut sellaista rauhaa tekemisessä, jota tarvitsen, että siitä voi tulla hyvää. Torstaina pääsen kokeilemaan uudestaan. Nyt tuli just se nälkä, jota tarvitsen päästäkseni eteenpäin. Jes! Vihdoin! ja TAAS!

Lopuksi tehtiin kahdeksikkoa ja temponlisäyksiä halkaisijalla, se sujui jotenkin. Ihan viimeiseksi istuin harjoitusraviin, joka oli hirveää, mutta muuttui ihan kivaksi lopulta. Jäi kaksittaiset fiilikset: toisaalta ihan mahtavaa, että Niina pääsi paikalle ja antoi ohjeita. Toisaalta sähelsin paljon, enkä jäänyt tyytyväiseksi itseeni. En tiedä mikä noissa laukannostoissa nykyään on. Jännitän niitä jotenkin aivan liikaa, ehkä johtuen siitä putoamisesta syksyllä. Nostin laukkaa, ja annoin raipan, tamma ei tykännyt ja pukkasi mut selästä pois. Siitä jäi jotenkin jännitystä.

Huomenna äiti tuo teatteriharjoituksiin kouluraipan, niin otan sen torstaina mukaan ja katson tekeekö se hepan moottorille ihmeitä. Että tulisi jotain eloa sinne takapäähän!

Ehkä tämä taas tästä. Kai.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Viides kerta uuden hepan selässä.

Menin tosi kevyesti, meikäläisen vasen lapa, hartia ja rinta on niin kireät. Joudun sydänkuvaukseen perjantaina tämän rintakivun takia. Luulen, että mulla on vaan niin kireät lihakset.

Joka tapauksessa Lioni oli kiva tänään, hörisi taas meikäläiselle moneen otteeseen, ja meni ratsastaessa tosi kauniisti.

Tein halkaisijalla avoja ja pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa. Perus käynti-ravi-laukka -siirtymiä. Laukassa hiukan kokoomista, tämä oli kuitenkin sekä mulle että ponille lämppäilykerta, huomenna on nimittäin valmennustunti. Toivottavasti valmentajalta siirtyy mulle taas ideoita ja motivaatiota.
Yritin ottaa Lionista kunnon kuvaa, mutta ihana mäntti seurasi mua koko ajan. Tykkään siitä kovasti ja toivottavasti meillä alkaa kunnolla synkata.

Suositut tekstit