Pankkitili huutaa, selkänikamat hurraa.

Satula, satula, satula. WOW. Satula on wow.

Kouluratsastuspenkki, moduulimittatilaustyönä on hyvä, parempi, ehkä jopa paras.
Tällä viikolla Rokki on liikkunut viisi kertaa, lyhyitä jaksoja, kaikissa askellajeissa ja hyvin läpi rungon. Seitsemän vuoden aikainen kiirehtiminen, käynnissä tahtiminen, ravissa kurvailu ja laukkasinkoilu on jäänyt pois. Kiitos satulan! Se ei nyt paina lavoille ja minäkin pääsen ihan oikeasti istumaan. Oma ristiselkä on myös huojentunut, ei enää jatkuvaa kipuilua. Pankkitilin mielestä satulan osto oli hulluutta ja maniaa. Mutta sellaistahan koko hevosharrastus on...

 Kuinka voi pieni tammahevonen näyttää masentuneelta...

Tänään tehtiin aamupäivän auringossa iloinen aamutreeni eli sivuttaisliikkeitä jäykän ristiselän jumppauttamiseksi. Avo- ja sulkutaivutusta suorilla urilla ja oma erikoisuuteni pohkeenväistöä voltilla. Tästä jatkettiin käynti-, ravi- ja laukkasiirtymiin ja väleihin tehtiin sekä etu- että takaosakäännöksiä. En osaa ihan hackamoren kanssa arvioida hevosen etuosan pituutta, ja varsinkin laukassa Rokki tuntuu rullaavan turhan alas. Menkööt se nyt kuitenkin vielä läpi, kun takaosa selkeästi hakee taas oikeaa liikerataansa.

Aluksi tein straightness trainingista tuttuja, maastakäsin hevosen kaulan myötäys- ja takajalan alle astumisharjoituksia ja ratsastuksen jälkeen vielä liinatin Rokin, jotta lihakset saisivat rentoutua ilman ratsastajan painetta. Kovasti kyllä näyttää siltä, että parin viikon päästä tuleva osteopaatti on taas tarpeen. Takaosa on taas turhan jäykän näköinen, ja toisaalta, tämä minun heppaseni nyt ei varsinaisesti koskaan ole laukassa mikään liitokavio tai elastinen showeläin ollutkaan. Tällä hetkellä liike ei kuitenkaan ole epäpuhdas, vain lihaksista näkee, että kireyksiä rungossa on.

Huopa ja hackamore löytyvät hevosmessuilta. 

Ratsastaminen oli kuitenkin hevosen ja omista jäykkyyksistäni huolimatta ihanaa ja mukavaa ja sellaista, jota voisi tehdä aina. Varsinkin kun aurinko paistaa, lämpöä on juuri sopivasti, kentän pinta tiivis ja pölytön ja hevonen kuuliaisella tuulella.





Sen verran hevonen on nyt laihtunut, että saamme siirtyä kaaresta kolme kaareen kaksi. Kakkoskoon kaarta odottelen postissa tulevaksi. Sitten pääsen kokeilemaan ensi kertaa, miten tämän satulan palapeliominaisuudet oikeasti toimivat. Innostaa kuitenkin aika paljon, että penkissä on niin hyvä istua ja hevonen liikkuu sen kanssa niin iloisesti ja tyynenä!

Hackamoren kuonoremmi saisi olla hiukan pidempi.