Selailin vanhoja kuvia hevosistani ja törmäsin allaolevaan.
Hevosillani oli tapana kölliä kesäkuun helteillä hiekalla ja olla hyvinkin rentoina. He eivät reagoineet kovinkaan kummoisesti, kun tulin luokse. Lähinnä lupsauttivat korviaan ja totesivat, että jaa. Silloin Rokin tarhakaverina oli Leidi -kuuma ja reaktiivinen trakitamma. Niin Rokille hänellekin oli ihan ok, että mä siinä heidän kanssaan lylleröin. Ensin makasin vieressä, annoin namia ja rapsuttelin joka paikasta. Varsinkin ristiselästä molemmat tykkäsivät saada rapsutuksia. Mietin näin jälkikäteen kuitenkin, että oliko tuo oma akrobatiaosuuteni lähinnä egokikkailua vai oliko se hevoselta luottamuksen osoitus? Eihän hevonen tuosta varmastikaan vaurioidu, mutta tuskin siitä on myöskään sille mitään iloa tai hyötyä? Luovuttaako hevonen vain omistajansa puuhakkuuden edessä ja antaa touhuta niin kauan kuin homma ei ole kivuliasta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositut tekstit
-
Raskaus ja ratsastus sopivat huonosti yhteen. Kaksi sektiota läpi käyneenä en myöskään lämpimästi suosittele näiden kahden yhdistämistä. Ker...
-
Vuoden kestäneen pohdinnan jälkeen ostin vihdoinkin itselleni nahkaiset ratsastussaappaat. Toiset sanovat, että niillä saa sellaisen tuntuma...
-
Tässä on vierähtänyt nopsasti aika edellisestä blogipostauksesta, ja välissä on kerennyt tapahtumaan melkoisesti. Kiropraktikko Outi Holopai...
-
Nyt kun pakkanen paukkuu ja hangella olisi mukava viilettää, niin pukeutumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Tässä omia käyttäjä...
-
Tänään piti olla maneesitreenin päivä. Lastenhoitajat oli sovittu, työaikataulu antoi myöden ja hevonen oli kunnossa... paitsi ettei ollut...
-
Tässäpä tulee postaus kentän valoista. Tekisi mieli kirjoittaa tähän, että älkää tehkö ainakaan näin. Ja kirjoitankin niin. Näihin valoi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti