Opettamisen ihanuus

Teen teatteriopetuksia työkseni ja pidän siitä. En aina, etenkin flunssaisena ja tuuraajattomana opettaminen on tosi raskasta. Mutta parhaimmillaan opettamisesta, oppilaan onnistumisesta ja etenemisestä saan ihan mielettömät kiksit. Rokki toimii myös välillä opetusheppana ja ensimmäinen haaveammattini lapsena onkin ollut ratsastuksenopettaja. Hevosala on kova, fyysisesti raskas ja hevoset elävinä olentoina ovat kalliita ylläpitää mutta myös psykologisesti heitä pitää ajatella työnmielekkyyden ja raskauden kautta vähintään yhtä lailla kuin ihmistyötovereitakin. Opettaisin mielelläni useamminkin, mutta siihen tarvittaisiin sitten jo toinen aikuinen hevonen Rokin kaveriksi. Jos sellaisen joku haluaa mulle vuodeksi lainata, otan mielelläni tänne ja koulutan eteenpäin. Ensi marraskuussa Hilma tulee takaisin miehelästä ja silloin mulla on kaksi hyvää heppaa itselle ja oppilaille. Joka tapauksessa, olipa ihana antaa nuorelle kiva kokemus ja mukavaa oli myös saada palautetta. En ole nauttinut mitään virallista ratsastusopetuskoulutusta, vaan opettamiseni on yhdistelmä omia valmentajiani, fysioterapiaa, asymmetrian poistoa ja kaikkea matkan varrella hyväksi havaittua ja opiskeltua.